Ku kerran tällanenkin hieno vaihtoehto on annettu.
Elämä tuntuu jatkuvan samaan suuntaan ku tähänkin mennessä, eli taas on opeteltava olemaan yksin, ilman haleja tai suukkoja. Joku neljä viikkoa on vasta menny, mutta onneksi tiedän että olo helpottuu parin VUODEN sisällä aika paljon.
Sanoisin että on helpompaa olla kokoajan yksin, kuin olla välillä pari kuukautta oikein onnellinen.. Kun yksinäisyys palaa takaisin, ni olo on aivan hirveä.. Kuitenkin oon onnellinen siitä, että ne onnelliset hetket on koettu, enkä tahtoisi edes pyyhkiä niitä.