Elämämme on yleensä käsittämättömän tylsää. Kenellekään ei juuri koskaan tapahdu mitään ihmeellistä. Ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Silti on olemassa ihmisiä, joilla tarinoita riittää. Aina mitä ihmeellisimpiä seikkailuja ja sankaritekoja. Kerta toisensa jälkeen.
Kyseessä on normaali ilmiö viihteen maailmasta. Tarinoita kuuluu värittää - niin sanotusti kalavalheita. Näitä kalavalheita pitäisi mielestäni sijoittaa kaikkiin tarinoihin. Paisutella asioita. Tosin sillä edellytyksellä, että kuuntelija osaa tiedostaa, mikä tarinasta on totta ja mikä paisuteltua. Ja vaikka kuuntelija tietäisikin, mikä on paisuteltua, ei se tee kalavalheesta yhtään huonompaa tai vähemmän mielenkiintoista. Se on vain paras tyyli esittää asia kuin asia, kun tahdotaan, että siitä tulee äärimmäisen mielenkiintoinen yleisölle.
Eli kaikki vain kertomaan suuria satuja ja hienoja kalavalheita. Ja niin on kaikki mielenkiintoisempaa.