IRC-Galleria

Ensinnäkinse alkaa siten että toivotetaan usealla eri kielellä, mahdollisimman hitaasti (ja selkeästi) puhuen "tervetuloa teliasoneran asiakaspalveluun". Tämän jälkeen saadaan odottaa nauhalta että, mitä numeroa painaa. Varsinkin silloin se on mukavaa, kun ei ole varmassa tiedossa, mihin aihepiiriin kyseinen asia kuuluu.

Sitten pyydetään konetta yhdistämään henkilökohtaiseen asiakaspalveluun. Seuraavaksi ilmoitetaan, että jonoa asiakaspalveluun on yli 30 minuuttia. Sen jälkeen saadaankin kuunnella surkeaa ja huonolaatuista musiikkia. Musiikki voimenee ja hiljenee vuoronperään hyvin epäsäännöllisesti. Eikä siinä vielä kaikki. Kesken musiikin kuuluu piip-ääni, jonka jälkeen miesääni ilmoittaa "hetki vielö ole hyvä". Voihan yli 30 minuuttia jonkun mielestä olla vain jokin hetki, lähes huomaamattoman mittainen ajanjakso, mutta monelle se on liikaa.

Yli 30 minuuttia = hetki vielä 

□



Kissamme juomatavat kehittyvät päivä päivältä. Aluksi kissaha joi vettä myös omasta kupistaan, mutta kekseliäisyys vie kissan toimia eteen päin. Taisinkin jo aikoinaan mainita tai ainakin arkistoida kuvan, jossa Tahvo juo WC:n pytystä vettä. Ja sitä se tekikin aina kun kansi oli jätetty auki. Ilmeisesti pytyn vesi vaihtuu useammin kuin kulhon vesi. Eikä jarraraidoista tai poltetuista tulitikuista juomaveden seassa ollut haittaa kissalle.

Kehitys kehittyy?

Useaan otteeseen olin jo aiemminkin huomannut kissan ottaneen suihkusta lattiakaivon kannen auki. Ajattelin kissan leikineen jotakin. Esimerkiksi jahdanneen kissanhiekkahelmeä, jotka joskus valuvat kohden viemärin ritilää. Vaan piampa se karu todellisuus valkeni minullekin. Kissa juo suihkun lattiaviemäristä. Normaali oloissa voisi sen olevan jopa luontevampi paikka juoda, koska siellä voisi kuvitella olevan suhteellisen raikasta vettä aina. Vaan ei tässä talossa. Täällä varmasti ja valehtelematta 90 prosenttia WC- ja suihkutilojen pahoista hajuista tulevat juuri laittan viemäriaukosta. Liekö putkistot rakennettu väärin ja jätösten hajut tulvivat asuntoihin.

Ihanaa herätä näin aikaiseen. Varsinkin kun sain yöllä nukutuksi niin hyvin. Nyt kyllä ollaan itse asiassa yllättävän pirteitä, mutta saa nähdä miten hyvin selvitään parin tunnin työmatkasta. Siis reilun parin tunnin.

Kohta saan ensihörppäyksen Pauligin presidenttikahvin tummapaahtoista vaersiota. Kuulostaakin jo aika mainiolta kahvilta. Alkaa ne vaaleapaahtoiset ja mauttomat kitkerät kahvit pikkuhiljaa tympiä.

Huomenna taas jonnekin Luumäelle. Rakennustöitä yllättäen. Ja se paikka johon rakennetaan, siitä vois luulla että Luumäella asuu alle viisikymmentä ihmistä. Kai siellä enemmänkin asuu. Ihan sama.

Ei oikein enää jaksaisi mennä sinne töihin. Taas pääsee oikein vastuutehtäviin asioista, joista ei ainakaan ennakkoon tiedä paljoakaan. Melkein voisi juoda tänään pään täyteen ja katsoa kuinka hommat sitten sujuvat. Muutenkin olisi muita töitäkin tehtäväksi, eikä pysty mihinkään keskittymään kunnolla.

Olisi kivaa ehtiä olemaan kotonaankin ilman että täytyy se vähäinen aika käyttää siivoamiseen ja ruoan laittoon, sekä peseytymiseen. Niihinkin uppoaa loppupeleissä paljon aikaa, vaikka tekisikin ne puolihuolimattomasti. Josko heinäkuussa edes pääsisi tekemään lähihommia sopivaan tahtiin. Jopa niin että pääsisi yöksi kotiin ja ehtisi jopa olla kotonaan.

Minulla ja vaimolla on yksi hyvin yhteinen piirre. Kumpikin vihaamme Siwan grillaus-mainoksen kälättävää ämmää yli kaiken. Jok' ikinen kerta jompi kumpi vähintään sanoo, että nyt ämmä pää kiinni. Joskus jopa huudetaan. Ja jos TV:n kaukosäädin on käsillä niin kanava vähintään vaihtuu ja vauhdilla.

Tosiaankin ärsyttävä ämmä. Itse katsoo jääkaappiin vasta puolta tuntia ennen kuin vieraat tulevat. Äijällä on sentään homma jollain tapaa hallussa. Akalla vielä tukan laittokin kesken. Ja vali vali vali. Tekisi itse joskus jotain. Ja lopuksi vielä kun se valittaa muovikassista, joka pitää laittaa pois. Todellakin tekisi jotain, eikä käyttäisi kaikkea energiaa motkottamiseensa.

Raivostuttaa.

Heräsin tänään sitten ensimmäistä kertaa sängystä oman vaimon vierestä. Hieno tunnehan se oli. Hetkeä ennen kun nukahdin niin ajattelin, että vierssäni on oikeasti oma vaimoni. Tulin hyvälle tuulelle. Ja samalla tuntui paremmalta, kuin oikeastaan koskaan eikaisemmin. Vain jos ajattelen omaa kohdussa kasvavaa lasta, tuntuu yhtä hyvältä.

Georgetaudissa on sitten mukavaa. Mikään mikä menee alas, ei imeydy yhtään, ei edes vesi. Lääkehiili ei auttanut muuhun kuin tekemään georgesta mustan. Toivottavasti keitetty vesi taltuttaa georgen, muuten ei ole mukavaa.

Toisinaan tuntuu, että kaupungissa (erityisesti pääkaupunkiseudulla) kasvaneet ovat keskimäärin jokseenkin tyhmempiä kuin syrjäisemmillä sauduilla, pikkukaupungeissa tai kunnissa kasvaneet. Ja jostakin syystä tämä tuntuu erityisesti korostuvat tyttöjen kohdalla. Toki on olemassa paljon poikkeavuuksia yksilötasoilla, mutta yleisesti ottaen.

Syynä tuskin voi olla sen kummemmin geeniperimä, ellei joku osoita tai tiedä että tyhmyys ajaa kaupunkiin asumaan. Luultavimmin kyseessä on puhdas ympäristön vaikutus. Eikä niinkään fyysisen, kuin sosiaalisen ympäristön vaikutus. Jonkin lainen joukossa tyhmyys tiivistyy -ilmiö.

Toki toisaalta kaupunkielämän tarjoamat valmiit ratkaisut syövät kekseliäisyyttä. Esimerkiksi toimiva joukkoliikenne, ei pakota keksimään erilaisia kulkuvaihtoehtoja ja aikatauluja. Muutenkin kun kaikki asiat ovat hyvin lähellä, ei kauaskantoisesti tarvitse ajatellakaan.

Tytöilla ajattelun painopiste tuntuu olevan paljolti muualla kuin asioiden ajattelussa ja ymmärtämisessä. Sen sijaan keskittyminen pinnallisiin asioihin, kuten ulkonäkö on arjen asioissa kärkipäässä. Ja koska ulkonäöllekin on olemassa omat raaminsa, jonka muoti määrää, ei vaadi keltään paljoa näyttää samalta kuin muut. Tällaisesta tulee mieleen esimerkki Speden naisen logiikkaa -sarjasta jakso, jossa Hannele Laurin esittämä puoliso ihmetteli ääneen miehellensä "Mihin me ydinvoimaa muka tarvitaan; onhan meillä sähkö".

Osaksi kaikki vähä-älyisyys on osa uusavuttomien pullamössösukupolven ominaisuutta. Yleensä tyhmä kuitenkin älyää olla paljastamatta tyhmyyttään, mutta moni kaupunkilainen paljastaa sen huoletta.

Olen pohdinnoissani päässyt tulokseen, että terrorismi onkin aivan arkipäiväinen ilmiö. Eikä siksi että viimevuonna tilastoitiin noin 1400 terrori-iskua. Vaan siksi, että sitä tapahtuu kaikkialla, kaiken aikaa. Myös meillä Suomessa.

Uskomatonta ja ehkä järkyttävääkin on, että Suomessa terroristeiksi epäillyt ovat suurimmaksi osaksi jo eläkeikäisiä ihmisiä. Omia isovanhempiamme ja heidän ikätovereitaan. Toki joukkoon mahtuu kymmenen kunta prosenttia muutakin väestöä. Usein yhteiskunnan vähäosaisiksi jääneitä ihmisiä.

Heidän harjoittamansa terrorismi ilmenee pikkutekoina, joita useimmat eivät huomaa tai tunnusta terrorismin harjoittamiseksi, vaan ihmisluonteen heikkoudeksi. Terroritekoja ovat esimerkiksi hidastelu kaikkialla missä suinkin on muita ihmisiä, jotka eivät kuulu terroristijärjestöjen liittoon. Pahimpia ovat kaikkien mahdollisten kysymysten ja ongelmien selvittäminen asiakaspalvelupisteessä kun ruuhka on muutenkin pahimmillaan. Tai suurten terroristikokousten pitäminen kulkuväylillä estäen muun liikenteen.

Tällaisen terrorismin vaikutusta on turhaa vähätellä. Se rappeuttaa ihmiskunnan sisältä päin. Kiireiset ihmiset hermostuvat entisestään ja muuttuvat äkkipikaisiksi, arvaamattomiksi ja lopulta käyvät toinen toistensa kimppuun ja jättävät yhteiskunnan kaapattavaksi, jolloin on terroristijärjestön aika iskeä ja kaapata valta maassa. Suomessa todennäköisin motivaatio ikääntyneillä tähän on vanhusten hoidon huono laatu. Korottamalla itsensä jumalaiseen asemaan vanhusten huollosta tulee valtakunnan ensimmäinen prioriteetti.

Lisäksi kun yksi maa on saatu terroristien valtaan, on sieltä terroristien liittouman kautta huomattavasti helpompaa organisoida myös muiden valtioiden kaappausta sekä antaa taloudellista tukea sitä tarvitseville.

Terrorismin ehkäisy vaatisi virkavallalta ja muulta yhteiskunnalta huomattavan määrän resursseja. Poliisien määrä on ainakin kaksinkertaistettava jotta viranomaisia riittää pitämään kulkuväylät vapaina. Kauppoihin tarvittaisiin lisää vartijoita, joiden tehtävä on taata sujuva kassa- ja asiakaspalvelu poistamalla hitaat ja tahallisesti häiritsevät asiakkaat, mikäli he eivät suostu nopeampaan asian hoitoon.

Sikäli jotkut ovat oikeassa että kyse on vain mielen heikkoudesta. Mutta oikeammin sanottuna kyse on terrorsimista iskien mielen heikkouteen. Vahvistakaa mielenne ja estäkää vallankumous!

Kipua on mahdotonta muistaa. Sen kyllä voi muistaa, mitä on ajatellut ja miltä on henkisesti tuntunut, kun on ollut kipua, mutta itse kipu ei muistu. Sille ei ole sijaa ihmisen muistitssa. Ehkäpä siksi, että muistettu kipu tuntuisi samalta kivulta niiltä osin kuin kipua muistaa. Eli kivun muistaminen on turhaa.

Samalla voidaan ajatella, ettei pitkä aikainen kipu ole varsinaisesti lyhyttä kipua pahempi, nimen omaan koska kipu ei muistu. Ainoana ongelmana on se, että ajatukset ja henkiset kokemukset säilyvät ja aiheuttavat pitkän jatkuman. Kipu on aina hetkellistä (vaikka useita hetkiä peräkkäin), mutta muu ajatusmaailma jatkuvaa.