Kyllä osaa taas olla sellainen loppuviikko ja viikonloppu, että vastoinkäymisiä riittää yksi toisen perään. Välillä ihan masentaa kun tuntuu vain paskaa valuvan niskaan. Onneksi on niitä ihan hyviäkin hetkiä mukana, mutta huonoja sattui taas olemaan enemmän.
Porukoitten hopeahääpäivilläkin paras ja melkein ainoa hauska hetki oli, kun joku sinertävään pukeutunut naisihminen käveli pois päin ja päästi rupsun, jonka ilmeisesti vain minä ja Sanni kuulimme. Sitä sitten naurettiin oikein vedet silmissä.
Kissakin kusee vääriin paikkoihin.