IRC-Galleria

Taas kuuntelin radiota ja YleX-kanavaa. System of a Down - Lonely Day. Ei mikään mahtava biisi. En oikeastaan ymmärrä miksi se on edes levytetty. Sanoitukseltaan yksinkertaisimpia biisejä ikinä. Kuitenkin tuossa yksinkertaisessa sanoituksessa on jotakin hienoa sanomaa...

"If you go, I wanna go with you/If you die, I wanna die with you" on kohta, joka saa ihon kananlihalle. Jokin pahan olon tunne kumpuaa sisältä ja aivan kuin kyynel olisi tulossa silmä kulmaan. Tunne on yhtä ohi menevä kuin kohdan kesto laulussa, mutta sanoma jää kutkuttamaan tajuntaan.

Kyseinen kohta, sen sanoma on kauneinta, mitä kukaan voi koskaan ketään kohtaan tuntea. Tai kenestäkään ajatella. Muistan joskus niin tunteneeni. En tunne enää, mutta toivon vielä joskus tuntevani. Ja tuo sisältä kumpuava pahan olon tunne on juuri tuo tunnetyhjyyden tila, jonka haavaa kyseisen kauneuden kuuleminen riipaisee.

Ehkäpä tuo muistutus siitä, että minäkin olen ihminen, oli päivän paras hetki. Ei kummoinen biisi, mutta sanomaltaan sitäkin suurempi. Sanoman täyttäminen on tarkoitus tälle elämälle. Emmehän me muuten tuntisi mitään...