Näin viimeyönä unta, että oltiin menty sairaalaan synnyttämään ja Sanni makasi siinä synnytysvuoteella. Unessa tapahtui kaikkea outouksia, joita en edes muista. Omat porukat siellä ainakin pyöri mukana jonkin verran. Odotan jo kovasti, että päästään synnyttämään. Saan vihdoin nähdä oman lapsen ja ottaa hänet syliin. Jotenkin niin säälittävää ajatella, että vastasyntynyt on niinkin avuton, ettei osaa muuta kuin itkeä. Ja itkeminenkin on vastasyntyneelle niin heikkoa - eikä onneksi pahan kuuloistakaan.