IRC-Galleria

Käänteispsykologiahan on lastenkasvatuksessa hyväksi havaittu menetelmä kun lapset ja nuoret halutaan tekemään joitakin asioita, silloin kun suoraan käskemällä tai pyytämällä ei puolestaan saada aikaiseksi mitään.. Ehkä mahdollisesti pieni riita, mutta se ei ole olennaista. Mielenkiintoista sitävastoin on, aikuisten suhtautuminen käänteispsykologiaan, etenkin eräässä ääritapauksessa.

Oletetaan, että jossakin on jokin ihmisjoukko, jotka ovat vain keskenään tekemisissä, esimerkiksi jokin alkuasukasheimo. Tämän alkuasukasheimon joukossa käänteispsykologiaa käytetään kaiken aikaa. Kaikessa, mita sanotaan ja tehdään. Heimon lapsiin käänteispsykologia tehoaakin oikein mainiosti, mutta aikuisten parissa se on kärsinyt melkoisen inflaation. Aikuiset ovat jotenkin oppineet, että heitä huijataan käänteispsykologialla tekemään tiettyjä asioita. Tämä oppiminen on aiheuttanut sen, että heimon aikuisten aivot kääntävät kaiken päinvastoin, kuin se heille sanotaan.

Heimon viisaimmat ovat havainneet käänteispsykologian inflaation ja kehittäneet sen korvikkeeksi kaksoiskäänteispsykologian. Kaksoiskäänteispsykologia on käänteispsykologia käänteispsykologialle. Tällöin siis, kun tahdotaan jotain tapahtuvan, otetaan siitä vastakohta, jolle haetaan uusi vastakohta ja ainakin teoriassa meidän tulisi päätyä siihen alkuperäiseen ajatukseen. Ja koska heimon aikuiset olettavat, että heihin pyritään vaikuttamaan käänteispsykologisesti, he kääntävät kaksoiskäänteispsykologian takaisin käänteispsykologiaksi ja toimivat sen mukaan, eli juuri niin kuin heimon vanhimmat tahtovatkin heidän toimivan.

Käänteispsykologia normaali oloissa ei kärsi samanlaista inflaatiota kuin heimoyhteisössä, johtuen laajasta ympäristön vaikutuksesta, jossa emme ole kaiken aikaa alttiita käänteispsykologialle, vaan olemme myös kosketuksessa suoran kommunikaation kanssa. Mutta olisipa se hauskaa päästä seuraamaan alkuasukaisheimon kaksoiskäänteispsykologista kommunikointia.