IRC-Galleria

Olen tullut tulokseen, että liikennevalot yllyttävät ajamaan ylinopeutta. Oikeastaan niin on vain tutuilla tienpätkillä, joilla liikennevalojen rytmit ovat tulleet tutuiksi. Pari esimerkkiä: Kun tullaan Kehä I:n länsipäästä kohden itää ja ajetaan rampista Pohjois-Leppävaaraan 110-tielle. Yleensä joudutaan hetki seisomaan 110-tien liikennevaloissa. Kun valot vaihtuvat vihreikis ja tahtoo päästä seuraavista valoista pysähtymättä, voi joka a) ajaa mahdollisimman hiljaa, jotta liikennevalojen yksi sykli menee läpi tai b) kuuhdyttää niin perkeleesti, mitä autosta lähtee ja ajaa 60km/h aluella tarvittaessa vaikka sen 70km/h nopeutta jolloin valoista ehtii juuri ja juuri vanhoilla vihreillä läpi. Testattu juttu!

Toinen erityisen tuttu tapaus on kun tullaan Kehä I Leppävaarasta ja tahdotaan kääntyä Otaniemeen ensimmäisestä risteyksestä. Ennen Otaniemen risteystä on muutamat valot, joista viimeiset ajoittuvat siten, että jos taas joutuu pystähtymään punaisiin ja vihreille vaihtumisen jälkeen tahtoo päästä suoraan Otaniemeen kääntyvien valoista, on syytä taas kiihdyttää rivakasti ja ajaa 70km/h-alueella liki 90km/h. Joskus kunnollisen kansalaisen pelastus on, jos Otaniemeen kääntyviä on jonoksi asti, jolloin vihreät valot saattavat palaa huomattavasti pidempään, eikä ylinopeuksia tarvita.

Kaikesta sitä pitääkin olla mielipide. Voisipa olla pääsääntöisesti ilman mielipiteitä.

Vittu!

Toivottavasti tuli nukuttua tarpeeksi vähän viime yönä. Asiaa auttoi onneksi se etten meinannut osata nukahta ja heräsinkin välissä.

Näin sekoa unta (kun olin nukkunut jo puoli tuntia), missä yritin tosi kovasti herätä, mutta olin jossakin mielettömässä tokkurassa. Ja ilmeisesti melkein koko vasen puoli kropasta oli puuduksissa. Yritin nousta, mutta aloinkin oudosti leijumaan ja putoamaan hitaasti kohti lattiaa, mutta samalla kuitenkin leijuin ilmeisesti toiselle puolelle sänkyä. Yöpöydän lamppu oli palanut ja sitten yritin päästä edes sitä vaihtamaan, mutta sain hädin tuskin silmiäni auki. Lopulta revin itseni irti ja heräsin. En saanut unta.

Eeli antoi mulle isänpäivä lahjan. Aivan hetki sitten katsottiin toisiamme silmiin monta minuttiia ja juteltiin sekä hymyiltiin toisillemme. Sekä minä että Eeli. On se ihana poika.

Minua ottaa kovasti päähän liikenteessä tahallaan tielle rakennetut töyssyt ja hidasteet. Varsinkin se, että ne vain ovat, eikä niistä aina ole edes ilmoitettu. Sitten liikenteessä on kaiken lisäksi sellaisia ylireagoivia kuljettajia jotka totisesti hidastavat niihin varman päälle. Tosiinaan itseäni ottaa se päähän, että 40-nopeusalueella hidasteeseen 30 km/h ajettaessa töyssy tuntuu liian kovalta ja voi pidemmän päälle jopa vahingoittaa autoa. Mielestäni tällaisiin tarkoituksella rakennettuihin töyssyihin tulisi aina liittää merkintä valmistajan asettamasta suositusnopeudesta, joka olisi hyväkuntoiselle autolle täysin turvallinen ja melkoisen mukava ajonopeus ajaa töyssystä yli. Esimerkiksi 40-nopeusalueella, jossa on jyrkkä töyssy, voisi olla töyssyn suositusnopeutena vaikkapa 15km/h, ettei kukaan suotta yrittäisikään ajaa siihen 40 km/h ja huomata kuinka auton ohjauskulmat vääntyvät satunnaisiin suuntiin. Jokin järki sitä teiden rakentamisessakin pitää olla.

Eilen tuli SubTV:ltä, juuri ennen BIg Brotheria, joku kamala musiikkivideo, jonka esittäjän nimeksi oli ilmoitettu 'Inga From Sweden' ja kappaleen nimeksi 'My name is Inga'. Kamalin eurodancerenkutus pitkiin aikoihin. Kaiken lisäksi osasin kaikki nais-artistin sanat heti ensimmäisen kuunteluekrran jälkeen. Ja sitten siinä oli se vakio 'miesräpätys' mikä on eurodancelle pakollinen ominaisuus. Kaiken lisäksi se muija ei osannut laulaa, vaan se oli kamalan kuuloista kimittämistä. "My name is Inga/and I'm from Sweden/I could faal in love with you/if you join me/in Ibiza/I can show you to party too"

Musavideokin oli ihan paska toteutukseltaan. Paskoja piirroksia ja muutenkin paskottu koko homma niin perusteellisesti, että aloin heti epäillä koko touhua parodiaksi. Mutta mistä sitä koskaan tietää. Kamalaa se joka tapauksessa oli.

Kamala ikävä pikkumiestä vaikka onkin ollut vasta muutaman tunni mamman ja papan hoidossa. Sanniakin on niin suuri ikävä tällä hetkellä että pää halkeaa. Parempi kai mennä nukkumaan. Onneksi huomenna on sellainen päivä että saan molemmat, Sannin ja Eelin. Ja saadaan viettää taas yö koko perheen kanssa. Tuntuu kuin viikonlopustakin olisi jo iäisyys aikaa.

Nyt kun minulla on ollut niin sanotusti omaa aikaa ja olen jopa pojalta saanut rauhan, olenkuunnellut CMX:n Talvikuningas-levyä ja todennut sen jo muutaman kuuntelukerran jälkeen Suomen parhaaksi rock-levyksi. Toissa päivänä katselin Voicelta Voicela ohjelmaa, jossa oli A. W. Yrjänän haastattelu Talvikuninkaaseen liittyen ja sainkin tietää pari uutta asiaa. Ensinnäkin Talvikunigas sisältää vain yhden musiikkikappaleen, joka on jaettu kahteentoista osaan (vrt. sinfoniat). Koko levyllä vallitsee sama teema 'Talvikuninkaan saaga' joka on jonkin lainen scifi-tarina, jonka tiimoilta Yrjänä tiettävästi rustailee myös kirjaa.

Yrjänän haastattelussa yrjänä mm. mainitse, että tuottaja oli todennut levyn demomateriaalista, että onpa melkoisen outoa, mutta jo aiemmin 11 studioalbumia tehnyt yhtye sai melkoisen vapaat kädet oikeasti toteuttaa itseään ja tulos oli mitä uskomattomin. Raskaan puoleista rockia kunnon progehenkäyksellä sisältäen myös kevyempiä kohtia ja taas paluita raskaampaan rockiin. Yrjänäkin totesi, että 12. albumi on yleensä se paras ja niin se tässä tapauksessakin tuntuu olevan. Albumihan avautui minulle heti ensikuulemalla, kun paria aiempaa albumia on joutunut kuuntelemaan enemmänkin, eikä niistä ole huippusuosikkia päässyt muodostumaan.

Tavlikuningasta voisi soittaa vaikka yötä päivää, mutta periaatteen vuoksi panin nyt jotakin muuta soimaan väliin. Ihan vain vertailun vuoksi.

Nukkuminen on sitten mukavaa. Sain taas pitkän ensimmäisen unijakson yöllä. Liki main kuusi tuntia. Jonka jälkeen käsittääkseni sain kahdessa jaksossa nukutta kummassakin noin kaksi tuntia. Itse asiassa en ole aivan varma tehtyjen yösyöttöjen määrästä vaikka olinkin tänäyönä poikkeuksellisen virkeä. Aamulla pitikin tapella sen syöttämisen ja vatsavaivojen kanssa kolmatta tuntia. Ja vihdoin sain pojan nukahtamaan ja laitoin Eelin vaunuissa parvekkeelle tutimaan itkuhälyttimen kanssa. On se ihanaa saada hetken rauha hereilläkin ollessa ja vaikkapa syödä se myöhästynyt aamupala.

Kaikkein vaikeinta lapsen hoidossa on ne hetket jolloin lapsi itkee ja itse on täysin tiedoton itkun syistä, eikä kykene kunnolla auttamaan. Kokemukseni mukaan useimmiten on kyseessä ollut kuitenkin nälkä itkua Eelin tapauksessa, mutta samalla sitä on ollut sotkemassa kovat vatsavaivat, jolloin Eeli ei nälästään huolimatta tahdo syödä, vaan itkee kipujaan.