IRC-Galleria

Pitkään on harmittanut se, että lemmikkilintuni eivät ole alkuunkaan kesyjä. Toinen sentään osaa suhtautua asioihin suhteellisen rauhallisesti, mutta toinen- se sulaton yksilö - panikoi pienimmästäkin asiasta ja alkaa huutamaan täyttä kurkkua.

Päätin että nyt sellainen peli loppuu ja alkaa kunnon lintujen kesyttäminen. Onneksi eläimet pitävät ruoasta ja linnut erityisesti pähkinöistä. Pian Edison jo ottikin kuorellisen maapihkinän sormieni välistä. Einstein ei vielä uskalla. Tähän asti pääseminen on varmasti kuitenkin ollut pitkän työn tulos. Tästä eteenpäin päästään varmasti pieniä askelia päivittäin.

Olipas mukavaa valvoa eilen oikein myöhään, vaikkakin tapahtui aika vahingossa. Peliä pelatessa aika vierähti suhteellisen ukavasti puoleen kahteen yöllä. Mukavinta oli se, että nukkumaan käydessä olin kunnolla väsynyt. Vaikkakin pelistä jäi jotakin adrenaliinia vereen, joten oli vaikeampaa nukahtaa.

Aamulla sitten seitsemän aikaan ylös kuten muulloinkin. Paitsi että tällä kertaa taisin olla jopa normaalia virkeämpi herätessäni, vaikka nukuinkin vain viisi tuntia normaalin lähes yhdeksän tunnin sijaan. Mukava aloittaa päivä joskus näinkin.

Eilisiltana nukkumaan käydessäni makumuististani putkahti vahvasti mieleeni vanhan kunnon muskottikahvin maku. Koska minulla oli seuraavana päivänä koe tulossa, pidin kyseistä muskottikahvin aromia eräänlaisena merkkinä. Minun pitäisi vain juoda aamulla kupillinen muskottikahvia, jolloin se vaikuttaisi koemenestykseen eräänlaisena onnen kaluna.

Minä tietysti unohdin. Juonpa sitä sitten näin iltapäivällä menneen kokeen jälkilöylyksi.

Opiskelu tunutu jotenkin todella rankalta. Todella rankalta, vaikka samaan aikaan painaa syyllisyys siitä, ettei ole opiskellut kuin ehkä puolitehoisesti. Rankkuus tuntuu vielä niin ettei kunnolla edes kykene omaksumaan uutta tietoa. Kuitenkin olisi pyrkimys lähes 40 tuntiin viikossa, mikä on myös normaalin työviikon mitta.

Kuitenkin pitkäaikaisiin kokemuksiin perustuen työllä ja opiskelulla on se huomattava ero, että työssä käymä soveltaa paljon jo opittua tietoa ja omaksuu silloin tällöin tarvittaessa uusia asioita. opiskelijat puolestaan pääsevät harvakseltaan soveltamaan jo opittua tietoa ja pääsääntöisesti joutuvat tavalla tai toisella omaksumaan jatkuvasti uutta tietoa.

Nimen omaan uuden tiedon omaksuminen onkin niin rankkaa verrattuna vanhan tiedon soveltamiseen. Uutta tietota omaksuessa aivojen rakenteessa tapahtuu huomattavast suurempia ja radikaalimpia muutoksia kuin vanhaa tietoa soveltaessa, jolloin lähinnä rakenne muutokset vain vahvistuvat.

Tehokasta opiskelua ihminen jaksaa asiasta ja hieman tehokkuudesta riippuen, omaan kokemukseeni pohjautuen 4-6 tuntiä päivässä. Puolestaan töitä ihminen normaali oloissa jaksaa jopa 8-12 tuntia vuorokaudessa ilman suurempia taukoja. Aina työstä riippuen. Lyhyempiä työpäiviä jaksavat ne, joilla on joko fyysisesti hyvin rankka työ tai hyvin tylsä ja haasteeton työ ja ne joiden työ vaati suurimpia aivojen ponnisteluita.

Miksi sitten pyrkiä ylirankkaan opiskeluun, josta puuttuu teho. Mielummin siirryttäisiin järjestelmään, jossa lyhyemmässä ajassa tehokkaasit ja hyvin järjestellysti opiskellen saavutettaisiin samat tulokset ajamatta ihmisiä uupumuksen ja ajan puutteen partaalle.

Murphyn laki on totista totta. Siitä puhuu tilastot. Tilastot Sellon Prisman kassoilta. Ehta totuus on se, että seitsemän kertaa kymmenestä tulee valittua se väärä kassajono. Seitsemällä kerralla kymmenestä, kun valitsee sen parhaimman ja lyhimmän näköisen jonon, siihen sattuukin edelle juuri se kaupan sen hetken vaikein asiakas.

Vaikea asiakas tässä tarkoittaa asiakasta, jonka asiaa ei voida hoitaa sujuvasti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Vaikea asiakas aina onnistuu jotenkin monimutkaistamaan kaupassa käynnin jollakin tavalla.

Yksi vaikeiden asiakkaiden ryhmä on ehdottomasti mummot ja muut hidasjärkiset. Pahimpia ovat ne joilla on paljon pieniä kolikoita ja he haluavat maksaa juuri niillä. Ja tasarahalla luonnollisesti. Loputon kolikoiden kaivelu ja laskeminen sen lisäksi että kaikki toiminta on jo muutenkin varsin hidasta. Muutenkin tasarahamaksaminen on se kaikkein kamalin vaihtoehto ruuhka-aikaan. Maksaisivat mielummin isolla setelillä, jolloin vaihtorahatkin saataisiin takaisin nopeasti.

Sitten on niiden asiakkaiden ryhmä, jotka tahtovat käyttää joka kaupassa mitä ihmeellisempiä maksuvälineitä ja alennuskuponkeja, joita eivät edes kassahenkilöt tunnista. Mutta asiakkaalle se muutaman kymmenen sentin alennuksen saaminen on niin tärkeä asia, että sen vuoksi kannattaa seisottaa kassajonoa ja hermostuttaa muita asiakkaita parinkin minuutin ajan.

Entäpä sitten ne maksukyvyttömät asiakkaat. Ne, jotka joutuvät käyttämään ehkäpä jopa kolmea eri maksuvälinettä saadakseen ostoksensa maksettua. Tietenkin sen lisäksi, että osa ostokista joudutaan poistamaan välissä, jotta ostosten loppusummaa saadaan laskettua tarpeeksi.

Mutta miksi tämä sattuu juuri minun kassalleni. Eipä Mikkelissä ainakaan edes Prismassa moiseen törmätty ja täällä se on liiankin jatkuvaa. Pakko sen on olla se Murphyn laki! Tai jotakin vastaavaa. Hölmöjä ihmisiä ainakin, kun ei kiinnosta kuin oma napa ja parikymmentä senttiä rahaa.

Luovuushan on varsin monimuotoinen käsitys, jonka määritelmää en sen tarkemmin aio käsitellä. Sen sijaan oletan että jokaisella on suurin piirtein samanlainen käsitys luovuudesta.

Myöskin kirjoittaminen on monesti luovaa. Luovasta kirjoittamisesta minä ainakin pidän. Ilman suurempia rajoituksia. Voin kirjoittaa mistä haluan. Ja jos ei tule mitään sen suurempaa mieleen, niin olempa kirjoittamatta. Niinhän se luovuus toimii. Jos ei olla luovalla tuulella, niin ei saada aikaiseksi mitään luovaa.

Entäpä sitten kun luovuudelle asetetaan joitakin rajoituksia. Kuinka luovuus voi silloin toimia. Esimerkiksi luovan kirjoittamisen rajoittaminen siten, että se pitää toteuttaa jollakin tietylle kielellä. Vieläpä kielellä, jota ei osaa kunnolla. Annetaan jopa rajattu sanasto, jonka pohjalta kirjoittaa. Ainakaan se ei tarjoa kirjoittajalleen vapautta ilmaista itseään, miten vain.

Toisaalta voihan asia olla sinänsä niinkin että todellinen suuri luovuus onkin äärettömän hyvää kykyä luoda rajatusta aineistosta mielekäs luomus. Taitoa luoda kunnon kirjoitelma vieraalla kielellä ja melkoisen rajatulla aineistolla.

Minun mielstäni rajatun aineiston ongelmana monille on ainakin se, että sitä käyttämällä, joko alkaa toistamaan itseään tai toistaa jo toisten tekeleitä. Onko sellainen enää omaa tai luovaa. Ainakaan se ei ole mielekästä. Ja mikäli luovuus ei ole mielekästä, kun se tuntuu toistolta, on hyvin vaikeaa saada mitään uloskaan.

Voipi siis olla että jää taas saksan aineen kirjoittaminen aika tiukoille. Varsinkin kun aikaakaan ei varsinaisesti ole jäljellä.

Uimahallien saunoissa on aina ollut uimapukukielto. Uima-asua ei edes saisi viedä saunaan. Useimmissa uimahalleissa vain ei kerrota syytä kieltoon; kielletään vain. Ja eipä ihminen perustelemattomista kielloista välitä. On olemassa myös uimahalleja, joissa on perusteltu kieltoa. Mutta perustelu ei olekaan yhtenäinen.

Toisissa uimahalleissa perusteluksi on ilmoitettu, että sillä pyritään uimapukujen mukana kulkeutumasta hikeä uima-altaisiin. Ja siten vähennetään bakteerien määrää ja lisätään mukavuutta. Toinen versio, joka lienee ehkä hieman yleisempi, on että uimapukujen mukana kulkeutuu saunaan klooria, joka lämpimässä kaasuuntuu. Kloori on kaasuna myrkyllistä ja aiheuttaa joitakin seurauksia.

Asiaa pohtiessani tulin jo miltei lopputulokseen, että uimapukukielto uimahallin saunoissa on vain kielto, jonka kuuluu olla olemassa, mutta kukaan ei tiedä oikeaa syytä kiellon olemassa oloon. Ja niinpä hätääntyneet uimahallin pitäjät ovat hätääntyneesti joutuneet keksimään persuteluja kiellolleen.

Mutta yllättäen samana päivänä kun asiaa ylipäätäni pohdin, luinkin jostakin iltapäivälehdestä jonkun lukijan kirjoituksen, jossa isä kertoi lapsensa sairastavan astmaa. Ja nimen omaan astmaatikolle kaasuuntunut kloori on haitaksi. Isä kertoi artikkelissaan, että monet ihmiset närkäsytvät pahasti, mikäli asiasta heille huomauttaa, eikä perusteluja kuunnella.

Onko sitten kiellolle oikeasti olemassa perää? Kun ei sitä osata kunnolla perustella ja perustelutkin kovasti vaihetelevat. Astmaatikoiden hengitysvaikeudet voivat olla toki lähimpänä totuutta. Mutta voiko olla niin että kyseessä on enemmänkin erään lainen etiketti, jota vain tulee noudattaa.

Epäreilua kun muut saa unta ja minä en!

Taas mieleni pohtii huonosti nukkumista ja huonoa unta. Sekä tietenkin pitkään nukkumista. Seuraavat johtopäätökset perustuvat pitkälti havaintoihini raskausajan väsymyksestä, johon olen huomannut myös muulla väsymyksellä olevan yhteys.

Riittävän väsynyt ihminenhän kykenee nukkumaan melkeinpä mihin aikaan päivästä, miten pitkään vaan. Siten että vuorokaudessa tulee nukuttua yli kymmenen tutnia. Eikä nukkuminen varsinaisesti tuo kovin pitkäkestoista virkeyttä.

Huomasin unen laadussa selkeän puutteen. Uni on melkoista koiran unta. Hertään pieniinkin ääniin ja muihin aistimuksiin. Olaan ikäänkuin puoliksi valveilla. Erona vain koiriin on se, että unta on mahdollisesti vaikeampaa saada uudestaan.

Myös toinen yhtäläisyys koiran uneen on olemassa. Nimittäin unen määrä. Koira jolla ei ole varsinaisesti aktiivista tekemistä nukkuu suurimman osan päivästä koiranuntaan. Heräilee mahdollisiin ääniin ja ehkä hajuihin, mutta jatkaa taas uniaan mikäli mitään merkittävää ei tapahdu. Aktiivisempina päivinä koira nukkuu vain silloin kun sillä ei ole mitään aktiviteettiä meneillään.

Unen laatuun vaikuttavat tekijät, miksi joku nukkuu koiran unta, ovat varsin henkilökohtaiset, mutta varmastikin arveltavissa päteviä syitä mistä sellainen voisi johtu.

Nyt markkinoille työntyy jatkuvalla syötöllä aiva vain uusia ja uusia kevyt juomia. Kevyt tuotteet vaihtavat nimeään uudelleen. Enää ei olekaan ns. light-limsoja. Vaan aivan jotain muuta. Tässä muutama miete niiden merkityksestä:

Light: tarkoittaa kevyttä ja laihaa. Laihaa ja surkeaa makua. Tai mauttomuutta. Sama asia kuin myisi hiilihapotettua vettä ja mainostaisi limonadina.

Zero: Zero sugar - zero taste... Zero nothing. Tuote jossa kaikki ainesosat on riisuttu nollaan, paitsi vesi. Lopputulos taas samaa surkeaa litkua. Nimike on vain eri, ja sillä voidaan kusettaa viattomia kuluttajia. Hölmö ken uskoo...

Stripped: Riisuttu versio. Samaa kuin zero. Kaikki sokerista makua tuottaviin aineisiin riisuttu nollaan. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että nimen omaan sokeri on aine, joka nostaa maut esiin pehmeällä ja täyteläisellä tavalla.

Max: Ehkä kaikkein paras nimike ja suoralta kädeltä vaiekin keksiä heikkoa kohtaa. Mutta viitannee maksimaaliseen sokerin ja maun poistoon. Surkeaa ainetta, jota lienee turhaa edes yrittää limonadiksi sanoa.

Free: Free of taste and everything else what is enjoyable. Tai jotakin siihen suuntaan. Vesi on vapautettu sitovista sokereista ja makuaineista. Samaa kuraa kuin muutkin. Nimikin tarkoittaa samaa.

Eikö kukaan osaa rajoittaa limsan juontiaan. Juo maukasta juomaa hiukan ja paikkaa janon oikealla vedellä. Elimistö säilyy tasapainossa. Makeutusaineet ovat melkoista myrkkyä elimistölle. Juomat eivät maistu juuri millekään, jolloin niitä luultavasti joudutaan juomaan paljon enemmä. Jonka takia elimistöön kertyy myös makeutusaineita. Harmittaa, että kaupoista loppuvat kohta ne maukkaat tavalliset juomat, joita vielä jotkut haluavat juoda ja joa eri makuisina.