IRC-Galleria

Kappas kun on eduskuntavaalien alla esillä asiaa, jos toistakin. Tyhmää ja tyhmempää. Joskus jopa jotakin viksua. Välillä kyllä ihmetyttää asiat joita varsinkin jotkin pienemmät puolueet ajavat. Ja sen lisäksi niissä pienissä puolueissa on kaiken outouden lisäksi niitä yhden asian ehdokkaita ja yhden asian kannattajia. Kuten sellaisia, jotka ovat kovastikin yleistä asevelvollisuutta vastaan.

Saahan sitä toki vastaan olla ja sen ilmaistakin. Varsinkin kun laissa on määrätty sananvapaus, mikä mielestäni on vielä hyvä asia. Ainoastaan, kun jotakin asiaa ajavat eivät yksinkertaisesti kykene perustelemaan ajamiaan asioita. Sen sijaan kuulee mitä ihmeellisempää kiertelyä ja kaartelua. Asioiden välttelyä ja vastakysymyksiä esitettyihin kysymyksiin.

Jostakin syystä tuntuu, että kykenisin jopa itse perustelemaan "vastapuoleni" argumentit huomattavasti paremmin kuin vastapuoleni, vaikka siis oma mielipiteeni olisikin sitä vastaan.

Ja sitten se asioiden laajalti ajatteleminen. Tuntuu etteivät kaikki ymmärrä kunnolla kokonaisuuksia. Yhdellä asialla kun ei ole vaikutusta vain yhteen asiaan, vaan jokaisesta asiasta lähtee haaroja lähes kaikkiin muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Joissakin tapauksissa on jopa vaikea ennustaa kovinkaan tarkkaan, jos ollenkaan, päätösten seurauksia.

Mutta USA:sta ei mallia ainakaan oteta, päätettiin mitä hyvänsä!

Ihmetyttää, kuinka MTV:lle on palkattu niinkin surkea suomalainen juontaja Axl Smith. Kai hänessä jotain hyvääkin on, koska hänet on sinne palkattu. Osannee englantia tai muuta vastaavaa. Mutta puhua Axl ei todellakaan osaa. MTV on muuten aika kovalla, mutta kun Axl lukee uutisia, on televisiota pakko koventaa. Ja vaikka puheen kuuleekin tarpeeksi kovaa, ei Axlin puheesta saa kuitenkaan selvää. Nykyään joka kerta kun näen Axl Smithin televisiosta, vihaan häntä hitusen enemmän kuin hetkeä aikaisemmin. Koskahan saavutan maksimivihani häntä kohtaan.

Jostain mielenkiitnoisesta syystä polttoaineen hinta ei ole koskaan tasahinta. Eikä ole tasatarjouksiakaan. Sen sijaan hinta pitää aina muotilla kuten 1,229 tai 1,299, muttei koskaan mutoa 1,230 tai 1,300.

Parhaimmillaan tulee nähtyä diesel-öljyn hinnaksi 0,999 mutta ei koskaan tasan euroa. Polttoaine ei siis voi maksaa litralta tasan jotakin senttimäärää (ellei hinnoittelu ylipäätään ole sentin tarkkuudella), mutta ei ikinä millään mahdollisuudella voi maksaa tasan euro litralta, vaikka se olisikin polttoaineen hinta taso. Ainoan poikkeuden muodostaisi huoltoaseman yrittäjä, joka vartavasten tahtoisi tehdä poikkeuksen juuri esittämääni sääntöön. Periaatteessa tällaisesta voisi rakentaa hintakartelliteroioita ja muuta mukavaa.

Paljon jogurttia syövien on ainakin teoriassa edullisempaa ja järkevämpää ostaa jogurtti yhden kilogramman (yhden litran) tölkissä. Kuitenkin tuntuu, että kun tölkistä on valuttanut viimeiset jogurttipisarat ulos, painon puolesta siellä vielä tuntuu olevan paljon jogurttia jäljellä. Tähän määrään yleisein "heitto" on desilitra.

Toisaalta tuntuu kohtuuttoman suurelta määrältä, että jogurttia jäisi tosiaankin desilitran verran. Tänään huvikseni asetinkin jogurttitölkin juoma-astian päälle ylösalaisin valumaan. Parin tunnin odottelun jälkeen juoma-astiaan oli kuin olikin valunut melko lailla desilitran verran jogurttia, ehkä hieman vajaa. Tölkki oli vihdoinkin "tyhjä" niin kuin sen kuuluukin olla. Jogurttia jääkin siis helposti desilitran verran syömättä, ellei ole ahkera kuten minä olin. Ja sen päälle syö lämmintä jogurttia. Ellei sitä jaksa jäähdyttää.

Pitkään on harmittanut se, että lemmikkilintuni eivät ole alkuunkaan kesyjä. Toinen sentään osaa suhtautua asioihin suhteellisen rauhallisesti, mutta toinen- se sulaton yksilö - panikoi pienimmästäkin asiasta ja alkaa huutamaan täyttä kurkkua.

Päätin että nyt sellainen peli loppuu ja alkaa kunnon lintujen kesyttäminen. Onneksi eläimet pitävät ruoasta ja linnut erityisesti pähkinöistä. Pian Edison jo ottikin kuorellisen maapihkinän sormieni välistä. Einstein ei vielä uskalla. Tähän asti pääseminen on varmasti kuitenkin ollut pitkän työn tulos. Tästä eteenpäin päästään varmasti pieniä askelia päivittäin.

Olipas mukavaa valvoa eilen oikein myöhään, vaikkakin tapahtui aika vahingossa. Peliä pelatessa aika vierähti suhteellisen ukavasti puoleen kahteen yöllä. Mukavinta oli se, että nukkumaan käydessä olin kunnolla väsynyt. Vaikkakin pelistä jäi jotakin adrenaliinia vereen, joten oli vaikeampaa nukahtaa.

Aamulla sitten seitsemän aikaan ylös kuten muulloinkin. Paitsi että tällä kertaa taisin olla jopa normaalia virkeämpi herätessäni, vaikka nukuinkin vain viisi tuntia normaalin lähes yhdeksän tunnin sijaan. Mukava aloittaa päivä joskus näinkin.

Eilisiltana nukkumaan käydessäni makumuististani putkahti vahvasti mieleeni vanhan kunnon muskottikahvin maku. Koska minulla oli seuraavana päivänä koe tulossa, pidin kyseistä muskottikahvin aromia eräänlaisena merkkinä. Minun pitäisi vain juoda aamulla kupillinen muskottikahvia, jolloin se vaikuttaisi koemenestykseen eräänlaisena onnen kaluna.

Minä tietysti unohdin. Juonpa sitä sitten näin iltapäivällä menneen kokeen jälkilöylyksi.

Opiskelu tunutu jotenkin todella rankalta. Todella rankalta, vaikka samaan aikaan painaa syyllisyys siitä, ettei ole opiskellut kuin ehkä puolitehoisesti. Rankkuus tuntuu vielä niin ettei kunnolla edes kykene omaksumaan uutta tietoa. Kuitenkin olisi pyrkimys lähes 40 tuntiin viikossa, mikä on myös normaalin työviikon mitta.

Kuitenkin pitkäaikaisiin kokemuksiin perustuen työllä ja opiskelulla on se huomattava ero, että työssä käymä soveltaa paljon jo opittua tietoa ja omaksuu silloin tällöin tarvittaessa uusia asioita. opiskelijat puolestaan pääsevät harvakseltaan soveltamaan jo opittua tietoa ja pääsääntöisesti joutuvat tavalla tai toisella omaksumaan jatkuvasti uutta tietoa.

Nimen omaan uuden tiedon omaksuminen onkin niin rankkaa verrattuna vanhan tiedon soveltamiseen. Uutta tietota omaksuessa aivojen rakenteessa tapahtuu huomattavast suurempia ja radikaalimpia muutoksia kuin vanhaa tietoa soveltaessa, jolloin lähinnä rakenne muutokset vain vahvistuvat.

Tehokasta opiskelua ihminen jaksaa asiasta ja hieman tehokkuudesta riippuen, omaan kokemukseeni pohjautuen 4-6 tuntiä päivässä. Puolestaan töitä ihminen normaali oloissa jaksaa jopa 8-12 tuntia vuorokaudessa ilman suurempia taukoja. Aina työstä riippuen. Lyhyempiä työpäiviä jaksavat ne, joilla on joko fyysisesti hyvin rankka työ tai hyvin tylsä ja haasteeton työ ja ne joiden työ vaati suurimpia aivojen ponnisteluita.

Miksi sitten pyrkiä ylirankkaan opiskeluun, josta puuttuu teho. Mielummin siirryttäisiin järjestelmään, jossa lyhyemmässä ajassa tehokkaasit ja hyvin järjestellysti opiskellen saavutettaisiin samat tulokset ajamatta ihmisiä uupumuksen ja ajan puutteen partaalle.

Murphyn laki on totista totta. Siitä puhuu tilastot. Tilastot Sellon Prisman kassoilta. Ehta totuus on se, että seitsemän kertaa kymmenestä tulee valittua se väärä kassajono. Seitsemällä kerralla kymmenestä, kun valitsee sen parhaimman ja lyhimmän näköisen jonon, siihen sattuukin edelle juuri se kaupan sen hetken vaikein asiakas.

Vaikea asiakas tässä tarkoittaa asiakasta, jonka asiaa ei voida hoitaa sujuvasti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Vaikea asiakas aina onnistuu jotenkin monimutkaistamaan kaupassa käynnin jollakin tavalla.

Yksi vaikeiden asiakkaiden ryhmä on ehdottomasti mummot ja muut hidasjärkiset. Pahimpia ovat ne joilla on paljon pieniä kolikoita ja he haluavat maksaa juuri niillä. Ja tasarahalla luonnollisesti. Loputon kolikoiden kaivelu ja laskeminen sen lisäksi että kaikki toiminta on jo muutenkin varsin hidasta. Muutenkin tasarahamaksaminen on se kaikkein kamalin vaihtoehto ruuhka-aikaan. Maksaisivat mielummin isolla setelillä, jolloin vaihtorahatkin saataisiin takaisin nopeasti.

Sitten on niiden asiakkaiden ryhmä, jotka tahtovat käyttää joka kaupassa mitä ihmeellisempiä maksuvälineitä ja alennuskuponkeja, joita eivät edes kassahenkilöt tunnista. Mutta asiakkaalle se muutaman kymmenen sentin alennuksen saaminen on niin tärkeä asia, että sen vuoksi kannattaa seisottaa kassajonoa ja hermostuttaa muita asiakkaita parinkin minuutin ajan.

Entäpä sitten ne maksukyvyttömät asiakkaat. Ne, jotka joutuvät käyttämään ehkäpä jopa kolmea eri maksuvälinettä saadakseen ostoksensa maksettua. Tietenkin sen lisäksi, että osa ostokista joudutaan poistamaan välissä, jotta ostosten loppusummaa saadaan laskettua tarpeeksi.

Mutta miksi tämä sattuu juuri minun kassalleni. Eipä Mikkelissä ainakaan edes Prismassa moiseen törmätty ja täällä se on liiankin jatkuvaa. Pakko sen on olla se Murphyn laki! Tai jotakin vastaavaa. Hölmöjä ihmisiä ainakin, kun ei kiinnosta kuin oma napa ja parikymmentä senttiä rahaa.

Luovuushan on varsin monimuotoinen käsitys, jonka määritelmää en sen tarkemmin aio käsitellä. Sen sijaan oletan että jokaisella on suurin piirtein samanlainen käsitys luovuudesta.

Myöskin kirjoittaminen on monesti luovaa. Luovasta kirjoittamisesta minä ainakin pidän. Ilman suurempia rajoituksia. Voin kirjoittaa mistä haluan. Ja jos ei tule mitään sen suurempaa mieleen, niin olempa kirjoittamatta. Niinhän se luovuus toimii. Jos ei olla luovalla tuulella, niin ei saada aikaiseksi mitään luovaa.

Entäpä sitten kun luovuudelle asetetaan joitakin rajoituksia. Kuinka luovuus voi silloin toimia. Esimerkiksi luovan kirjoittamisen rajoittaminen siten, että se pitää toteuttaa jollakin tietylle kielellä. Vieläpä kielellä, jota ei osaa kunnolla. Annetaan jopa rajattu sanasto, jonka pohjalta kirjoittaa. Ainakaan se ei tarjoa kirjoittajalleen vapautta ilmaista itseään, miten vain.

Toisaalta voihan asia olla sinänsä niinkin että todellinen suuri luovuus onkin äärettömän hyvää kykyä luoda rajatusta aineistosta mielekäs luomus. Taitoa luoda kunnon kirjoitelma vieraalla kielellä ja melkoisen rajatulla aineistolla.

Minun mielstäni rajatun aineiston ongelmana monille on ainakin se, että sitä käyttämällä, joko alkaa toistamaan itseään tai toistaa jo toisten tekeleitä. Onko sellainen enää omaa tai luovaa. Ainakaan se ei ole mielekästä. Ja mikäli luovuus ei ole mielekästä, kun se tuntuu toistolta, on hyvin vaikeaa saada mitään uloskaan.

Voipi siis olla että jää taas saksan aineen kirjoittaminen aika tiukoille. Varsinkin kun aikaakaan ei varsinaisesti ole jäljellä.