IRC-Galleria

On Tapiola. Totesin sen varmaksi tänään. En ole aikaisemminkaan siitä alueesta pitänyt, mutta mitta tuli täyteen. Niin sekavaa ja hankalaa paikkaa on enää vaikeaa löytää. Helsinkiähän minä olen jo perinteisesti pitänyt eräänlaisena peräkylänä jota ei millään tapaa ole suunniteltu suurkaupungiksi. Liikenne ainakin tökkii niin, että hermoja raastaa. Siitä huolimatta taitaa Tapiola viedä siitä voiton.

Lisäksi menee hermo kyseisen paikan pysäköintimaksuihin. Maksullista pysäköintiä kaikkialla ja joka paikassa erilaiset pysäköinnin maksutavat. Pahimmat ovat ne, joihin kun ajaa sisään, joutuu maksamaan että pääsee pois. Mitäpä jos erehdyspäissään ajaa edes sisäänmenopuomille ja taakse tulee jono ja toteaa, ettei tahdokaan maksaa pysäköinnistään. Tuleeko vain tyynesti odottaa puomin edessä, että joku päästää pälkähästä vai tyynesti peruuttaa takana tulevaa päin. Entäpä jos ei omista rahaa senttiäkään sillä hetkellä. Saattaa tulla luvattoman kallis keikka. Kuka takaa kuluttajan suojan tällaisen kaltaisissa tilanteissa.

Ei enää niin kauheasti huvita starttailla tuota omaa autoa. Syynä on se outo haju mikä autoon pöllähtää samalla kun auto hörähtää käyntiin ja tuuletuslaitteet puskevat pahaa hajua auton sisälle. Ja mikä pahinta, se haisee luteilta. Inhoan luteita enemmän kuin mitään muuta elukkaa maan päällä, koska niiden haju on niin inhottava ja seuraa kaikkialle perässä. Muistan kuinka joskus pienenä miehenä olen luteita kiusannut ja saanut niiden hajut päälleni. Ja hajut ovat seuranneet aina jonkin matkaa. Lakkaisi se auto vain haisemasta, niin olisi Tahvonkin mukavampi matkustaa meidän kanssamme.

Tämä poika taitaapi pitää seuraavan viikon ihka oikeaa lomaa. Tai vapaata. Kumpaa se nyt sitten onkaan. Joka tapauksessa on hyvä että on edes kerran elämässään viikon vapaa kaikesta vastuusta ulkomaailmalle tekemisistään ja olemisistaan.

Kyllä osaa taas olla sellainen loppuviikko ja viikonloppu, että vastoinkäymisiä riittää yksi toisen perään. Välillä ihan masentaa kun tuntuu vain paskaa valuvan niskaan. Onneksi on niitä ihan hyviäkin hetkiä mukana, mutta huonoja sattui taas olemaan enemmän.

Porukoitten hopeahääpäivilläkin paras ja melkein ainoa hauska hetki oli, kun joku sinertävään pukeutunut naisihminen käveli pois päin ja päästi rupsun, jonka ilmeisesti vain minä ja Sanni kuulimme. Sitä sitten naurettiin oikein vedet silmissä.

Kissakin kusee vääriin paikkoihin.

Jotenkin alkaa elämä olla lopuillaan. Ainakin tekemisen suhteen. Aina sitä samaa: ei mitään. 'Huoh!'

Kävin eilen koeajamassa uudempaa autoa. Sellaista, jonka olenkin aikonut hankkia. Oikein kunnon diesel farmari vuosimallia -97. Jostain syystä en kyllä tahtonut löytää kunnon tuntumaa autoon. Olihan se ihan mukava ajaa ja kulku hyvin eteenpäin, mutta jokin arvellutti. Ehkä outoa teki myös se että oma autoni on bensiinimoottorilla ja automaattivaihteilla. Koeajon jälkeen lähdin taas ajamaan omaa autoani, kun huomasin kuinka mukavan tasaista ja luksuksen omaista ajoa autoni minulle tarjosi. Voi olla että vuoden 1997 autosta pitäisi maksaakin kaksinkertaisesti katsomaani verrattuna (siis toisen merkkinen ja mallinen auto), jotta ajotuntuma olisi yhtä mukava. Toisaalta minähän haen vain edullisia ja varmoja kilometrejä roppakaupalla lisää.

Jokaisella kulttuurilla on oma loiston aikakautensa. Jokaisen kulttuurin loistokausi on lopulta päättynyt kun seuraava on astunut sen asemaan. Länsimainen kristitty kulttuuri onkin ollut jo muutaman vuosisadan huipussaan. Pian alkaa olla sen luhistumisen aika. Siitä on jo merkkejä, mutta mielestäni on jo muutoinkin aika vaihtelulle.

Kaikista maailman kulttuureista juuri länsimainen kristitty kulttuuri on yksi kaikista suvaitsemattomampia, vaikka se itsestään toista väittää. Ja jo sinänsä suvaitsemattomasta kulttuurista löytyy vielä sitäkin suvaitsemattomampia ryhmittymiä jotka valitettavasti ovat jopa melkoisen vaikutusvaltaisessa asemassa.

Suvaitsemattomuudesaa ei aina ole pahaa. Ainakaan silloin kuin se kohdistuu oikeasti pahoihin asioihin. Mutta länsimaissa se tuppaa kohdistumaan kaikkeen, joka on erilaista ja poikkeavaa. Erilaista kuin jokainen länsimainen itse. Varsinkin kun jossakin varttu hieman omanlaisensa ihminen aletaan tätä syrjiä.

Lieneekö idässä, jossa on paremmin suvaitsevat ja kukoistukseen nousevat kulttuurit. Talouskavukin jo sitä ennustaa. Tietenkään mikään kommunismi ei edusta suvaitsevuutta, mutta kaiken kulttuurin juurissa sitä on.

En itsekään koe tätä länsimaisuutta omakseni. En tunne kovinkaan kuuluvani tänne. Ehkä joskus tunnen ja varsinkin nuorempana kun osasin olla vain pisarana meressä. Nyt tahdon todella kasvaa yksilötasolla ja olla oma itseni sekä tulla hyväksytyksi minuna kaikissa paikoissa ilman että minua vierastetaan pelkän länsimaisen kulttuurin kasvatuspohjalta. Miksi miehet mukamas eivät saisi käyttää korvakoruja. Onhan monia kulttuureja joissa mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sen enemmän hänellä on lävistyksiä tai tatuointeja.

Ja vaikka joku näyttäisikin hulttiopunkkarilta, ei se sano sitä, etteikö hän voisi olla ahkera ja järkevä ihminen, jonka ajatuksia ja mielipiteitäkin kannattaa kuunnella. Olihan Toni Wirtanenkin aikoinaan melkoisen punkkarin ulkokuoressa, mutta eipä estänyt kirjoittamasta useaa Laudaturia ylioppilaskirjoituksissa.

On kulttuurivallankumouksen aika. On ihmisten aika.

Amerikassa on taas keksitty. TV-shop sen meille kertoo. Tällä kertaa Yhdysvalloissa on keksitty imuri, jonka imutehoa voidaan säätä. Toisin kuin muissa (amerikkalaisissa imureissa). Myöskin suuri keksintö oli se, että imurin moottori ja likasäiliö eivät ole imurin varressa vaan erillisessä lattialla kulkevassa säiliössä, josta lähtee taipuisa letku imurin varteen. (Onko tämä sitten niin uutta?). Olihan imurissa jopa tekniikkaa josta en ollut vielä kuullutkaan. Pölypussien sijasta imurin imemä ilma ja lika suodattuvat veden läpi. Tällöin ei tarvitse vaihtaa pölypusseja vaan joka kerran otetaan imuriin uusi vesi ja käytön jälkeen kaadetaan likainen pois. Onhan imurin etuina sinänsä se, että sillä voidaan vallan mainiosti imuroida märkiäkin likoja ja jopa vettä.

Hieman epäselväki mainoksesta jäi, millä tekniikalla ilma lopun perin suodattuu veden läpi ja mikä esimerkiksi estää imuria roiskimasta kura vettä ilmaan tai kostuttamasta ilmaa kohtuuttomia määriä. Sitten on vielä seikkoja, että kuinka moni lopulta jaksaa aina imurointia aloittaessaan vaihtaa uudet vedet. Lisäksi imuri oli mainostettu hyvin kevyeksi. (Jostain syystä tässä vaiheessa näitä mainoksia, imuroidaan aina rappusia...). Onhan sen letkullisen varren liikuttaminen toki hyvinkin kevyttä, mutta kuinka kevyttä on raahata imuria, jossa on lisäksi pari litraa ylimääräistä vettä kaiken lian lisäksi.

On se varsin ihme kuinka tämä maailman kansallistuntoisin kansakunta osoittautuu kerta toisensa jälkeen jokseenkin kehityksestä jälkeen jääneeksi. Ja kerta toisensa jälkeen kehtaavat vielä sen myöntää tai vähintäänkin osoittaa toteen. Käyttävätpä vielä tuumia, jalkoja ja jaardeja pituuksian ilmoittamiseen. Ja paunoja painon ilmoittamiseen. Kuinkahan moni amerikkalainen osaa laskea ja ymmärtää kymmenlukujärjestelmän käytettävyyden.

Kyllä Juhlamokkamainos taas muistutti siitä, kuinka vihaankaan sä-passiivia. "Kun sä oivallat..." Minä en mitään oivalla. Minä katson televisiota. Ja sillä siisti. Sä-passiivi ei edes millään muotoa ole suomenkieltä. Eikä mitään muutakaan kieltä. Se on vain jotakin, mitä Mika Häkkinen on MTV3:n formulalähetyksissä sönköttänyt. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa puhua oikeassa passiivimuodossa asioita. Ei aina tarvitse ajatella asioita jossakin oikeasti olemassa olevassa persoonassa. Vai onko nykyihminen niin totaalisen amerikkailaistunut eli tyhmentynyt. Kyllä sä-passiivi on suomenkielen paskaa!!!

Vaihteeksi käytiin nikeassa. Piti hakea tietokonepöytään pyörillä oleva laatikosto. Mentiinpä sitten Espoon eli Lommilan nikeaan katsomaan. Ensinnäkin siinä ostoshelvetissä ei voi kiertää nopeasti läpi ja poimia vain haluamaansa tuotetta. Toisekseen siellä on aivan liikaa vähä-älyisiä usein ruotsia puhuvia tientukkeita. Vihdoin kun löysimme etsimämme niin "tättädädää!" , etsimämme tuotteet olivat oikein tilapäisesti loppuneen. Sitten se seuraava projekti olikin päästä ulos siitä ostoshelvetistä - kierretään ja kaarretaan, kävellään ja kävellään lisää. Mitähän palotarkastaja tällaisesta sanoo. Sitten kun vihdoin oltiin ulko-ovella, ei sen liiketunnistin pelannut kunnolla, vaan piti oikein kävellä oven edestä puolentoista metrin päähän ovesta, jotta se aukeaisi. Mitähän palotarkastaja siitä sitten sanoo, kun ei sieltä pääse ulos.