On siivouspäivä. Pahin päivä viikosta alkaa ja paras lopettaa. On imuri. On sanko, pesuaine ja moppi. Ja on ikilika. Kun muuttaa jonnekin asunto yleensä näyttää varsin siistiltä ja puhtaalta, mutta viikon parin asumisen jälkeen esiin pilkahtaa ikilika - arkkivihollinen.
Ikilika on sitä, mitä ei voi puhdistaa. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olen tehnyt empiirisiä tutkimuksia ja koettanut itse luoda ikilikaa selvittääkseni sen alkuperää (voidaakseni kehittää puhdistusmenetelmä sille), siinä kuitenkaan onnistumatta. En myöskään ole päässyt lähellekään sitä, että ikilika alkaisi murtua ja puhdistua seinä, lattia ja kattopinnoilta.
Mistä ikilika sitten tulee? Eivätkö ihmiset yleensä siivoa kotejaan ja antavan paikkojen pinttyä ja likaantua. Vai ovatko yksinkertaisesti niin vittumaisia, että pois muuttaessaan sotkevat kaikkialle piilevää ikilikaa, jota ei liaksi usein tunnustetakaan. Mutta minä tunnustan. Minä huomaan sen. Minä näen sitä ja se ärsyttää minua.
Kun voitan ikilian, olen onnellinen, nero ja rikas. Ennen sitä... ...on imuri, on sanko, pesuaine ja moppi.