IRC-Galleria

Olipa viikonloppuna poskiontelon tulehdus ja nyt on sen jälkeiset menossa. Korvat lukossa jä pää on kuin täynnä räkää ja mätää. Hyvä se tässä nyt on yrittää kuunnella uutta levyä kovin tasokkaasti.

Nyt se saapui. Kokonaiset kuusikymmentäkaksi minuuttia ja kaksi sekuntia CMX:n uusinta levyä Talvikuningasta. Oli aika inhottavaa odotella, milloin se postin kantaja kiikuttaa sen luukusta sisään. Joskus kun posti on tullut kymmenen aikaan ja joskus vasta kahden maissa. Nyt se tuli vähän ennen yhtä. Ensikuuntelu menossa. Ensivaikutelmakin on ihan hyvä, jopa poikkeuksellisen hyvä, kun yleensä on kestänyt aika ptkään ennen kuin olen saanut totuttauduttua CMX:n uusimpaa tuotantoon. Tämä levy soi nyt sitten oikein urakalla niin että kaikki kappaleet syöpyy kunnolla mieleen. Paitsi levyn toinen raita "Resurssikysymys" joka on niin tiukkaa HC:ta ettei sanoja ehdi kuunnella mukana.

Niin ja sainpa vihdoin myös tilaamani muistit tietokoneisiin. Vihdoinkin on kunnon vanha ja toimintakuntoinen pelikone 90-luvun puolesta välistä. Eipä MineBombers pyöri liian nopeaan eikä tarvitse käyttää kurjia DOS-emulaattoreita.

Taisin juuri keksiä maailman tylsimmän televisio-ohjelman tai DVD-julkaisun tai mikä lieneekään. Se rakentuisi pelkästään BigBrotherin TV-lähetysten niistä osista joissa Einari on roolissa kuin roolissa ja se koko ohjelma tai DVD keskittyisi pelkästään Einariin. Eipä siinä varmaan mitään älykästä sanottaisi tai tehtäisi. Ei edes mitään luovaa tai innovatiivista. Siinä vain seurattaisiin ha hiplattaisiin. Aina vain ja kaiken aikaa. Sellainen olisi se DVD.

Eriävän mielipiteen saa toki esittää jos jollakulla sellainen on.

Palataanta taas BigBrotheriin ja siihen Einari-nimiseen poikaan. Panin nimittäin merkille, kuten jo oletinkin, että 'Einari nari pieri ja pani' ei kertakaikkiaan ole sanonut tai tehnyt mitään sellaista, joka olisi kannattanut ihan televisiossa asti näyttää. Toki hän on ahkerasti kaikessa mukana ja varsinkin liimautuneena niihin kahteen naiseen, mutta ei se poika tunnu keksivän mitään omaa sanottavaa tai tehtävää. Aina vain seuraamassa muita ja matkimassa muiden tekoja.

Pankaapa tekin merkille. Ällöttävä ja mitätön nuori mies se on!

Oli sitten ihan pakko tilata to CMX:n uusin levy, Talvikuningas, sen erikoispainos, jota on painettu tälle vuodelle 8000kpl. Ne on kaikki numeroitu ja lisäksi tulee joku 40-sivuinen libretto. Mitään muuta versiota tuosta levystä ei tänä vuonna sitten saakaan. Ja lättyhän maksaa nelisen kymppiä. Melko iso raha yhdestä CD:stä, mutta tilasinpa sen silti. Jos nuo 8000 loppuu niin sitten ei tosiaankaan saa mitään levyä tilalle vähään aikaan ja onhan se hienoa omistaa tuollainen keräilykappale yhdeltä lempibändeistään. Keskiviikkona (julkaisupäivä) se sitten loksahtaa postiluukusta sisään. Pitääkin laittaa se heti kuunteluun. YleX:llä se on kuuntelussa samana päivänä je torstaina on jossain nähtävillä joku levyyn liityvä video.

Oli pakko!

Olenpa sitten minäkin päätynyt katsomaan tuota Suomen kovinta TV-spektaakkelia, BigBrotheria eli BrickBotheria, kuten sen joskus sanon. En ole ennen moisista ohjelmista välittänyt, enkä kiinnustunut ihmisistäkään sen koommin. Mutta tällä kertaa alkujakossa silmääni osui eräs henkilö, josta sain jo parissa sekuntissa niin tarkan ja rasittavan henkilökuvan, että joudun nyt katsomaan BB:ia pelkästä ärsytyksestä.

Tämä henkilö on juuri sen oloinen, etten varmastikaan tulisi hänen kanssaan toimeen missään. En kotona, en koulussa, enkä varsinkaan BigBrother-talossa. Tai armeijan leivissä. Seuraa persoonallisuus analyysi:

1. Tämä henkilö on omassa päässään aika itsekeskeinen ja luulee itsestään aivan liikoja. Hän kuvittelee olevansa jokseenkin hauska, vaikka todellisuudessa hän vain toistaa muilta kuultuja juttuja ja kopioi käyttäytymismalleja muilta ja muodostaa niistä hyvin epäaidon ja luonnottoman kokonaisuuden. Tämän tyypin ihmisille on tyypillistä se, että kun tällaiselle kertoo vaikkapa jonkin hyvän jutun, niin pian kuulee, kun hän kertoo sitä nurkan takana toisille. Ainoana ongelmana on se että, jutun kerronta ei todellakaan ole näillä ihmsillä veressä.

2. Hän on vielä kiimainen teini. Murros ikä monilta osin siis pahasti kesken. Naamalta näkee heti, että hän kuvittelee saavansa vastakkaiselta sukuppuolelta haluamaansa seksuaalista hyväksyntää ja tyydytystä, kertoessaan aivan naurettavia juttuja ja esittäessään omaa ihme show'ta. Kyllä sen näkee että joka hetki hän vain esittää ja esittää jotakin muuta kuin oikeasti onkaan.

3. Hän roikkuu vaikka väkisin aina porukan viisaampien ja suositumpien joukossa ja on ottavinaan osaa jokaiseen tekemiseen, vaikka on selvää että asiat sujuisivat paremmin ilman hänen läsnäoloaan. Hän paistattelee muiden huomiossa ja hyvyydessä ja mielensä syövereissä ottaa siitä kuin osan itselleen ja alkaa jatkossa kuvitella liikoja itsestään.

4. Vaikka jotkut ehkä hetken aikaa saattavatkin huvittua hänen seurassaan, on hänen seuransa sellaista seuraa, etttei sitä kukaan koskaan jää kaipaamaan. Ei tällaisen ihmisen poissaoloa huomaa - tai korkeintaan positiivisessa mielessä, kun huomaa ettei seurassa ole enää ketään ahdistavaa henkilöä.

Olen aivan varma, että jos joutisin tämän henkilön kanssa tekemisiin, joutuisin ennemmin tai myöhemmin sanomaan ne suoraakin suoremmat sanat, jotka vetäisivät koko porukan hiljaiseksi hämmästyksestä: "Voiko noin suoraan edes sanoa?". Tiedän tämän tyypin henkilöt liian hyvin. Tulee mieleen niin vahva kombinaatio kahdesta/kolmesta jo tuntemastani henkilstä, että olen aivan varma. Kiitos '**nari nari pieri ja pani' - kiitos tästä vihasta.

P.s. saan aina kilarit kun näen 'reinot' hänen jaloissaan.

Coca Cola sitten päätti käyttää samaa mainoslaulua kuin Koff käytti jo pari vuotta sitten. Se 'My Sharona'. Tämä todistaa jo entisestään amerikkalaista jälkeenjääneisyyttä. Se että musiikki kappale on vanha ja jo käytetty, kun tehdäänhän maailmassa uutta musiikkia jatkuvasti ja varmasti jokin niistä sopisi mainiosti myös Coca Colan mainokseen.

Toisekseen, eivätpä ole tainneet Coca Colan työntekijät ja mainosvastaavat ajatella, että suomalainen kyllä muistaa ja yhdistää tuon mainoksen hyvin selvästi Koffin olueen. Eli aina kun amerikkalaisyhtiö mainostaa televisiossa myrkyllistä light kokistaan, päätyy suomalainen kauppaan ostamaan raikasta olutjuomaa, jossa niitä kaloreita riittää varmasti enemmän kuin light kokiksessa. Mutta kuka on lopunperin vastuussa, kun lapsetkin jo alkavat kiljua kurkku kuivana lisää kaljaa.

EU:n sedätkin ovat tehneet taas melkoisen myönnytyksen amerikkailaiselle yhdistykselle jo muutoinkin. Asia koskee nimenoomaisesti Coca Colan tuotemerkkiä. Kun eipä nykyisessä Coca Colassa taida olla juurikaan kokaiiniä tai koka pensaan osia - ei ainakaan siinä määrin että tuote EU-direktiivien mukaan voitaisiin nimetä sen mukaan. Esimerkki: joutuihan Valiokin muuttamaan Voimariinin nimeä, vaikka se sisälsikin noin puolet voita ja puolet margariiniä, mutta nimessä ei saanut esittää tuotetta nimellä 'voi'. Siksi se onkin nykyään Oivariini. Tahtoisin vain nähdä sen päivän kun Coca Colaa ei saa myydä Euroopan markkinoilla nykyisellä nimellään. Ja mikähän sen tuotteen nimikän silloin olisi?

Nyt on auto soitin sitten kytketty tavallaan oikein, eli kaikki toimii. Joku oli viisaasti asentanut soittimen virran syötön siten, että käyttöjännite tuli virtalukolta kun taas ohjausvirta suoraan akusta. Eli siis päin vastoin kuin kuuluisi olla. Siitäpä syystä soittimeni muistikin nollaantui aina kun auton sammutti.

Sitten kun auton ISO-liittimen johdot olivat niin niukan pituiset ja en saanut irroitettua johtoja liittimistä ja jatkaminen olis ollut typerää, lopulta päädyin tekemään täysin periaatteideni vastaisen ratkaisun. Vaihdoinpa sitten soittimen puoleisesta liittimestä virran syötön ja herätevirran johdon vastaavaan järjestykseen, kuin auton liittimessä. Ja sitten kun soittimen taas vaihtaa seuraavaan autoon, niin taidanpa joutua vaihtamaan johdot takaisin. Onneksi älysin merkitä johtoihin, että ne on vaihdettu päikseen. Ikävä homma, mutta pakko tehdä, kun en tosiaan puolessakaan tunnissa saanut edes ensimmäistä johtoa auton puoleisesta liittimestä irti.

Olin kylläkin niin kiukuissani, että olin jo valmis antamaan ihan fyysisen koulutuksen sille joka olisi uskaltautunut tunnustaa tehneensä kytkennät väärin. Miksi ihmiset kytkevät johtoja väärin, kun ne voisi kytkeä oikein. Muutenkin ärsyttää moinen asioiden väärin tekeminen ja korjaamatta jättäminen, kun siitä voi seurata jollekin muulle suurikin vaiva.

Soittimen piuhat siis ovat kyllä oikein mutta johdot liittimissä kaukana stantardin mukaisesta. Valitettavaa.

Taas on tekniikassa osa-alue, joka saa sapen kiehumaan. Tällä kertaa on kyse autojen stereosoittimien kytkennöistä ISO-stantardin liittimen kautta.

Ainakin kolmeen autoon olen soittimen kytkenyt, joista yhdessä ei ollut edes valmiiksi sitä ISO-liitintä. Lähinnä ottaa päähän se että jokainen auto, johon liitin on kytketty valmiiksi, on virransyöttö tehty aivan miten sattuu. Eli käyttövirta tulee virtalukon takaa. Ja kun auton sammuttaa, ei käyttövirtaa soittimeen tulekaan. Tämä on erityisen harmillista, koska se nollaa soittimen muistin aina kun auton sammuttaa. Ja on melkoisen rasittavaa ohjelmoida soittimensa joka kerta uudestaan kun lähtee automatkalle.

Tällä kertaa kun ehdin vielä kaiken lisäksi asentaa soittimen niin tiukkaan paikoilleen että edessä saattaa olla lupaava urakka ennen kuin pääsen johtoihin käsiksi, lisätäkseni oikein kytketyn virransyötön.

Soittimen herätevirran kuuluu siis tulla virtalukon takaa, mutta käyttövirran ei!

Sitä on kerätty käytöstä poistettuja tuoleja. Äidin kautta kuusi kappaletta, joista oli tarkoitus tulla keittiön tuolit. Tuolien päällinen on rumaa ja aurongon haalistamaa vihreää kangasta. Ja uutta päällystystä tuolit ovat odottaneet jo sen puolitoista vuotta. Sitten lisäksi saatiin Sannin Liisa-tädiltä iso keittiön pöytä ja tuolit, joihin kissa oli sitten innostunut merkkailemaan, eli tuolit olivat todellakin uutta päällistä vailla. Näitäkin tuoleja kuusi kappaletta.

Eilen lauantaina kävinkin Lahdessa Pehmuste ja Nahka Oy:ssä ostamassa valmiiksi muotoon leikatut pehmusteen tuoleihin ja keinonahkapääliset. Ja kaikelle tuli hintaa noin seitsemänkymmentä euroa. Ei ollenkaan paha hinta kahdestatoista tuolista, jotka kaikki siis on saatu ilmaiseksi. Lisäksi tarvittiin vain oma työpanos, jolloin on kaksitoista siistiä tuoli. Mahtuupa sitten ristiäis vieraat istumaan. Valitettavasti sitä keinonahkaa pitää hakea suikale lisää, kun yhdestä selkänojasta jäi uupumaan.

Projekti on vasta aluillaan, mutta viisi selkänojaa on jo ommeltu ja yksi istuin on melkein valmis. Niittejä ei vain ole tällä hetkellä enempää, jotta tuoleja voisi kasata. Työ on muutenkin naurettavan helppoa. Ainoastaan vanhojen päällisten purkaminen on melkoisen rasittavaa ja hidasta puuhaa, mutta hyvillä välineillä sekin alkaa sujua.