IRC-Galleria

Nukkuminen on sitten mukavaa. Sain taas pitkän ensimmäisen unijakson yöllä. Liki main kuusi tuntia. Jonka jälkeen käsittääkseni sain kahdessa jaksossa nukutta kummassakin noin kaksi tuntia. Itse asiassa en ole aivan varma tehtyjen yösyöttöjen määrästä vaikka olinkin tänäyönä poikkeuksellisen virkeä. Aamulla pitikin tapella sen syöttämisen ja vatsavaivojen kanssa kolmatta tuntia. Ja vihdoin sain pojan nukahtamaan ja laitoin Eelin vaunuissa parvekkeelle tutimaan itkuhälyttimen kanssa. On se ihanaa saada hetken rauha hereilläkin ollessa ja vaikkapa syödä se myöhästynyt aamupala.

Kaikkein vaikeinta lapsen hoidossa on ne hetket jolloin lapsi itkee ja itse on täysin tiedoton itkun syistä, eikä kykene kunnolla auttamaan. Kokemukseni mukaan useimmiten on kyseessä ollut kuitenkin nälkä itkua Eelin tapauksessa, mutta samalla sitä on ollut sotkemassa kovat vatsavaivat, jolloin Eeli ei nälästään huolimatta tahdo syödä, vaan itkee kipujaan.

Ilokseni huomasin eilen, että videokamerassa oli vakavaa vikaa, eikä sillä vonut kuvata kuin mustaa. Kaikki näytti samalta kuin linssinsuojus olisi ollut päällä, vaikkei edes ollut. Onneksi vanhoja tallennuksia sentään voi katsella moitteettomasti, eli pitänee kopioida ne pian talteen, jos vaikka joutuu ameran vaihtoon... Lähetin kameran Suomen merkkihuoltoon sähköpostia ja kysyin eri huoltovaihtoehdoista ja onko se ylipäätään kannattavaa noin vanhaan (4 vuotta) kameraan. Uutena taisin kamerasta maksaa noin 500 euroa, eikä tuon nykyinen arvo varmaan ole kuin maksimissaan 200-300 euroa toimivana. Jos edes sitäkään. Eikä silloin ymmärrettävästi kannata tehdä kovin kaksista huoltoa. Miksiköhän kaiken pitää aina olla rahasta kiinni.

Joku kiintolevyllä varustettu Full HD-tason kamera olisikin kiva korvike. Jos sekään ei olisi rahasta kiinni. Nyt ei auta muu kuin odotella huollon vastausta...

Odottelen Sannia kotiin. Se on Sellossa käymässä kampaajalla. Sen pitäs tulla takaisin lyhyen rokkitukan kanssa. Varmaan jotakin sellaista kuin sillä on ennenkin ollut. Nythäh se on jo tovin ollut pidemmillä hiuksilla. Tule jo kotiin!

Tänään on erittäin turha liputuspäivä. Eli suomeksi sanottuna ruotsalaisuuden päivä, joka ei siis millään logiikalla kuulu Suomeen. Ainakaan nimensä perusteella. Toki on ymmärrettävää, että suomenruotsalaiset haluavat oman liputuspäivänsä ja sitä kautta säilyttää omaa porvariasemaansa, mutta kaikin muin muodoin koko lippujen salkoon nostelu on suurta pelleilyä.

Johan sen liputuspäivän nimikin sanoo, että se on ruotsalaisuuden päivä. Ja ketä sitä juhlii. No tietenkin suomenruotsalaiset. Tätä voidaan tällöin pitää puhtaana tunnustuksena, että suomenruotsalaiset haluavat olla ruotsalaisia, eivätkä ruotsinkielisiä suomalaisia. Muutoinhan kyseessä olisi suomenruotsalaisuuden päivä. Suomeruotsalaiset ovat muutenkin Suomen paskin vähemmistö. Kitistään joka asiasta ja vaaditaan etuuksia ikäänkuin enemmistön nimissä. Verrattuna muihin vähemmistöihin ja niiden väkimääriin, on suomeruotsalaiset, kyllä aivan omaa luokkaansa haalimaan itselleen etuoikeuksia.

Mielestäni ainoa liputus, jonka koko poppoo ansaitsee on lippu lippulaivan perässä, matkalla Ruotsiin, jonne kaikki kuuluvat ja ilmeisestikin myös tahtovat.

Taas näitä päiviä ettei ole muuta tekemista kuin ollaan galleriassa. Päikkäreitäkään ei voi ottaa.

Vihdoinkin keksin (uudelleen) eli muistin miten saa paremman otteen taiteelliseen luovuuteen eli musiikin tekemiseen. Jos ja kun keksii kitaralla jonkin kierron, on se syytä nauhoittaa eli nykyisin taltioida tietokoneelle ja sen kautta alkaa kuulostelemaan ja keksimään muutoksia ja lyrikoita kitaran päälle. niinhän se aikoinaan ennenkin meni. Nyt pitää vain löytää riittävän pätevä ohjelma koneelle jollaa tätä harjoittaa.

Tänään menen kauppaan Eelin kanssa. Pitää ostaa itkuhälytin, jotta pojan voi laittaa rauhallisin mielin parvekkeelle nukkumaan. Ulkona se nukkuu niin paljon paremmin. Tietysti tarvitsen itse ruokaa, ja pal. Jääkappi ammottaakin jo tyhjyyttään. Sekin vähä mitä sieltä löytyy on varmasti pilaantunutta.Nyt kuitenkin pitää odottaa ettö Eeli herää syömään ja sitten kun se nukahtaa, voidaan lähteä kauppaan. Pitää mennä Prismaan, Selloon taas.

Eelillä on taas ikuisuushikka. Mennyt ainakin 20 minuuttia ja nukkumaan pitäis päästä.

Nyt on auton jakopää laitettu. Hihna ja kiristimet vaihdettu. Samalla tiukkasin yhtä löysää hihnaa, jota epäilin turbon hihnaksi. Ja oikeassa taisin ollakin, koska turboa autosta löytyy erilailla kuin ennen kiristystä. Oli aluksi aika epätoivoisen oloinen prjekti koko hihnan vaihto, koska koko auton keula piti purkaa: valot, puskuri, maskiritilä, lisäpitkät valot, syyläri... Ja sitten vielä se takaisin laitto. Syylärin vedet meni samalla vaihtoon, mutta muuten projekti oli mekoisen onnistunut ja säästöä tuli 300-500 euroa. Hyvä homma siis ja teidänpä ensi kerran kuinka hina vaihdetaa. Eikä työmääräkään näin ensimmäisellä kerralla tainnut ylittää kahdeksaa tuntia. Vaihdoin autoon myös uudet vanteet, joissa oli uudet nastarenkaat. Samalla pesin vanhat kesärenkaiden vanteet, jotka muuten oli tosi paskaset.

Tänään olis tarkoitus mennä pitkästä aikaa omille kotikulmille Risiinaan. Pitää siellä ainakin vaihtaa autoon talvikumit alle ja jos vain aika suo niin laittaa jakopää ajan tasalle, ennen kuin se pettää. Samaten on jokin tuntematon hihna joka vinkuu ja pitäisi kiristää. Olen olettanut sen turbon hihnaksi, koska mielestäni turbo ei toimi niin kuin sen mielestäni pitäisi. Tosin välillä mutta harvakseltaan turbo pelittää niin että hyvältä tuntuu. Pitää vielä yrittää saada se Sanni mukaan Ristiinan reissulle. Ehkäpä tällä kertaa porukatkin näkee Eelin silmät, kun Eeli on aina aikaisemmin nukkunut kun ne on käyneet kylässä. Mun puolesta ne saa ihan hoitaa Eeliä vaikka sen koko ajan kun ollaan siellä. Ehkä ne jopa itsekin toivoo sitä. Vannan voisi myös ottaa mukaan ja kylpeä.