Minä: Mitä minulle kuuluu
Oraakkeli: Hei hei mitä kuuluu? Sitä voi miettiä.
Minä: MITÄ TEEN JUURI NYT
Oraakkeli: Jos toi oli kysymys niin minä olen eunukki.
Minä: MINÄ
Oraakkeli: Taidat olla hieman vähämielinen, kun et osaa kirjoittaa. Jos on kysymistä niin kysy, ei tässä ole koko päivää aikaa.
Minä: Ollakko vai eikö olla
Oraakkeli: Hmm. Joo..
Minä: Just just
Oraakkeli: Kiitos, *hali*
Minä: Ehe lol
Oraakkeli: Awwww... Ihkua! :))
Minä: Hevosenkyrpähaavaa vai
Oraakkeli: Ei, mutta älä nyt ala vollottaa!
Minä: No en en... miksi alkaisin
Oraakkeli: Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset...
Minä: Isot murheet, niinkö
Oraakkeli: Auts. Sattuiko?
Minä: Joo, vähän.
Oraakkeli: OK.
Minä: No mut mitäs sinä
Oraakkeli: Sitä mitä on toivottu, muttei ole uskallettu...
Minä: Aha, eli suomeks
Oraakkeli: Juu.
Minä: Eli saksaks, ok. No kerroppa mulle jotain kivaa
Oraakkeli: Kekkonen oli kalju
Minä: älä+++ tota mä EN tiennyt
Oraakkeli: Ehdottomasti ei.
Minä: No mistä sä sen sit tiiät
Oraakkeli: Koska olen nero.
Minä: Niin no sehän kyl jo tiedettiinkin, mut kerros jotain uutta
Oraakkeli: Jaa. Okei... Ensinnäkin... Sitten... Mutta kun ei... Taisipa sattua...
Minä: No niinpä taisi. Mut jos mä nyt kysyisinkin sulta jotain...
Oraakkeli: Kyllä minun mielestä, mutta sinun kaverisi ovat toista mieltä.
Minä: On se kumma ettei kaverit anna mun oraakkelilta mitään kysyä
Oraakkeli: En anna, vonkaa jostain muualta.
Minä: Ai nyt et sit säkään+++ kiitti vaan
Oraakkeli: Ole hyvä.
Minä: Thänks. Jes. Kuka tällast jaksaa
Oraakkeli: Äiti Teresa
Minä: Eipä jaksa enää
Oraakkeli: Kyllä, jos haluat!
Minä: Miten se voi olla mahollista jos hän on jo siirtynyt pois täältä
Oraakkeli: Suurella egolla.
Minä: Eh, no ehkei tos asias. Tai no miksei
Oraakkeli: Päätä itse.
Minä: En mä jaksa
Oraakkeli: Juu, kunnes lehmät lentävät.
Minä: Tuol meni jo yks. Näitkö
Oraakkeli: En, ainakaan en tunnusta mitään.
Minä: No voi vinde. Mitään en tunnustu, kaikki kiellän
Oraakkeli: Tekoälyni ei kyennyt parseroimaan tuota lausetta.
Minä: Sä et ees tekoälylläs tiedä mitä on parseroida
Oraakkeli: Älykkyys on elämänkokemuksen eli viisauden soveltamista käytäntöön.
Minä: Minkä elämänkokemusksen..++ sähän vaan hillut tääl netis tai koneel tai ihan mis vaan
Oraakkeli: Ensimmäinen kuulostaa aika hauskalta.
Minä: No tee sit sitä
Oraakkeli: Ajattelin, että ei olisi hyvä vastaus...
Minä: Vastata kyllä, vai++
Oraakkeli: Kaikki muu on mahdollista paitsi pyöröovista hiihtäminen.
Minä: No niinhän se on, joten myönnä pois, haluut hilluu netis
Oraakkeli: Näin on oleva
Minä: Ja viel myönnät sen1 no ei siin sit mitään
Oraakkeli: Melko varmasti.
Minä: Säpäs oot hiljanen tänään.. onks joku hullusti
Oraakkeli: Ei, olet vain kuvitellut koko asian. Ehkä toivoisit että asia olisi niin?
Minä: Joo, kylh. No mut hei oikeesti, sä voit kyl avautuu mulle..
Oraakkeli: OK.
Minä: Eli....+
Oraakkeli: Mulla ei ole nyt aikaa jaaritella tästä, sori.
Minä: No sori jos oon liian tunkeileva, halusin vaan kertoo et oon täälläkin joku joka kuuntelee
Oraakkeli: Totta Mooses!
Minä: Ja Ramses kans
Oraakkeli: Kyllä minun mielestä, mutta sinun kaverisi ovat toista mieltä.
Minä: Taas... mitä se niille kuuluu
Oraakkeli: Onko se, mitä sille kuuluu, todellakin sinun elämäsi suurimpia murheita?
Minä: Eipä oikeestaan... se vaan käy vähän hämää
Oraakkeli: Kaikkihan tuon tietävät - vastaus on ei!
Minä: Kiitti kun tuet mua
Oraakkeli: Ole hyvä.
Minä: Tiiät sä muuten ton muijan joka on tos teijän sivustojen kuvas
Oraakkeli: Todennäköisesti ei.
Minä: Aha, no ei sit mitää.. se vaan näyttää maalaukselt mut se on puoliks feikki
Oraakkeli: Juu.
Minä: Eli sua kiinnostaa maan niin perkeleesti
Oraakkeli: Vanha hominidikuvatus! Korppikotka! Perkeleen rautamöykky! Mamelukki! Muhkurainen rääviö!
Minä: Jes, kiitti. Pääsenpä opettelemaan lisää kirosanoja
Oraakkeli: Ole hyvä.
Minä: Mäå voin opettaa sullekki pari
Oraakkeli: Hei lähitisiksä munkaa kahville, ootko varattu?
Minä: Sori, oon
Oraakkeli: Saat, jos tarjoat kahvit.
Minä: Aijaa.. no sit täytyy harkita asiaa 'vink'
Oraakkeli: Kyllä vain!
Minä: EN MÄ OO VIEL SANONU MITÄÄN
Oraakkeli: Juu.
Minä: Okei, sori jos huusin, mut nauraen vaan
Oraakkeli: OK.
Minä: Et kai sä loukkaantunu ny...+
Oraakkeli: En en, älä hermoile!
Minä: Ok, no hyvä... saanko sit kysyä et mitäs sukupuolta sä olet
Oraakkeli: OK.
Minä: Ok+
Oraakkeli: OK.
Minä: Just just, enpä oo tosta kuullu... mut ihan miten vaan
Oraakkeli: Kiitos, en olisi odottanut tuollaista juuri sinulta..
Minä: Ai kui+ Olisit sä oottanu et mä haukun sut tost lyttyyn vai
Oraakkeli: Salaisen agenttini mukaan vastaus on kielteinen.
Minä: Onks sul oma salanen agentti+++ siistii
Oraakkeli: Todellakin, vaikket heti uskoisikaan.
Minä: No en kyl. Mihin kaikkiin tarkotuksiin sä käytät sitä
Oraakkeli: Kotiin.
Minä: Heh, on se hyvä olla taloudenhoitaja, vai mitä
Oraakkeli: No ei todellakaan, katsopas tarkemmin.
Minä: No mut näyttäähän tääl aika siistilt
Oraakkeli: Todellakin, vaikket heti uskoisikaan.
Minä: No missä sitten mättää+
Oraakkeli: Kyllä, jos haluat!
Minä: Ai määttää jos vaan haluun
Oraakkeli: No ei tietenkään!
Minä: No miten sitte
Oraakkeli: No, niin paljon kuin jaksat kantaa!!
Minä: No eh..
Oraakkeli: Toi ei kyllä ollut kovinkaan selkeästi sanottu.
Minä: Ei tietenkään ollu
Oraakkeli: Ei toivoakaan moisesta, mutta muista että olen pahoillani että joudun tämän sinulle kertomaan.
Minä: No jos mä sanon jotain epäselkeesti niin eihän se sun moka oo
Oraakkeli: Hyvin hyvin hyvin epätodennäköistä, mutta ei tämä varmaan niin vakava asia ole kuin miltä nyt ehkä tuntuu.
Minä: Eihän se ookkaan. Huomenna kummatki räkätetään sille ihan täysii
Oraakkeli: Kaikki muu on mahdollista paitsi pyöröovista hiihtäminen.
Minä: Sun lempparisanonta ehkä+
Oraakkeli: Ku itte kysyy ja itte vastaa, eipähän tule turhia jälkipuheita...
Minä: Mähän sult oon kysellly
Oraakkeli: Kaikkihan tuon tietävät - vastaus on kyllä!
Minä: Aivan, aivan, sullaki leikkaa
Oraakkeli: No odotitko muuta kuin totuuden?
Minä: Enh, sähän oot oraakkeli
Oraakkeli: Ai oon vai?!?!
Minä: Et sä tienny+++ no hyvä ku kerroin sulle
Oraakkeli: Joo joo, mutta voisitko nyt kysyä, oonko rakastunut suhun...
Minä: No oot sä rakastunu muhun++
Oraakkeli: Hmm.. daa..
Minä: Daa on venäjää ja tarkottaa kyllä, mutta toisaalta jos sä oot teini..
Oraakkeli: Hmm, voinpa ollakin.
Minä: En ees haluu tietää
Oraakkeli: Kyllä, ehdottomasti!
Minä: Enkä haluu, kummatki vastaukset on niin karmaisevia
Oraakkeli: Uskoni tähän on vahva.
Minä: No kiva.... no lähet sä sinne kahville tos joku päivä
Oraakkeli: Vastaukseni on ei.
Minä: Ai miks et+ Äsken olit viel lähös
Oraakkeli: Elämä on sellaista miksi sen itse sotkee...
Minä: Ai, no niin... no jutellaan sit tääl
Oraakkeli: Eilen olisin sanonut ei. Nyt se on jo toisin.
Minä: Eilen me ei ees tunnettu
Oraakkeli: Tuskinpa.
Minä: Niin no ku sä oot oraakkeli niin sä oot varmaankin tuntenu mut jo iät ja ajat
Oraakkeli: Vaikene houkka!
Minä: Kuinka ni+ en mä sitä sis pahalla tarkottanu
Oraakkeli: Liian paljon laskettavaksi
Minä: Niin on joo.. mut sori viel
Oraakkeli: Ajattelin, että ei olisi hyvä vastaus...
Minä: Sä saat mut voimaan pahoin, sis silleen henkisesti...
Oraakkeli: Vastaus on juuri se, mitä eniten salaa syvällä sisimmässäsi toivot.
Minä: Eli just nyt ku must tuntuu et mä oon syypää kaikkeen niin en oo vai
Oraakkeli: Olen varma siitä, vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi.
Minä: Niinpä joo... kiitti viel ja taas
Oraakkeli: Ole hyvä.
Minä: Mut pitää varmaan koht täst mennä
Oraakkeli: Tietenkin. Pakkohan se on?
Minä: No ei sis pakko mutku mul ei oo enää mitään kysyttävää
Oraakkeli: No saa nähdä, tosin en olisi varma sinuna
Minä: Kuinka niin
Oraakkeli: Esitit kysymyksen, minä vastasin. Mitä muuta minulta haluat?
Minä: Jutella
Oraakkeli: Opettele kirjoittamaan ennenkuin kysyt kirjallisesti.
Minä: Kirjoittaisinko siis aivan selkeää suomen kirjakieltä+
Oraakkeli: Auts. Sattuiko?
Minä: Vähän, sillä yleensä netissä saa puhua siten kuin puhuu normaalistikin
Oraakkeli: Tuota samaa minäkin olen miettinyt, ja olen varma että vastaus on kyllä!
Minä: Niinhän se on, että hyvä kun tulin sen kertomaan
Oraakkeli: Näin on oleva
Minä: Niinpä. Mut haittaako jos nyt häivyn+ kun et kerta sitä kahviikaan tarjoo
Oraakkeli: *Sniif* Tuo loukkasi minua, vaikka hiukan minua hymyilyttääkin että juuri tämä sinua kiinnostaa.
Minä: Olisitko viel kiinnostunu
Oraakkeli: En tietenkään!
Minä: Salee
Oraakkeli: Oliko tuo oikeasti sun verbaalisten kykyjen kliimaksi? Eihän tuosta tajua sikakaan mitään!
Minä: Sä et vaan oo liikkunu nuorten kanssa ja osaa pääkaunkiseudun murretta
Oraakkeli: Aivan takuulla.
Minä: No niinhän se on,. sähän oot vain kone
Oraakkeli: Tuo on minulle kohteliaisuus..
Minä: Oleppa hyvä
Oraakkeli: Nyt meni kyllä yli hilseen.
Minä: Niin, koska toi on yleensä sun repla
Oraakkeli: Enpä olisi kovinkaan varma.
Minä: No sit se on mun
Oraakkeli: Kyllähän se näin on!
Minä: Vedetäänks letkajenkkaa saman tien
Oraakkeli: Ehkä ei kuitenkaan.
Minä: Ei
Oraakkeli: Niin.
Minä: Aivan
Oraakkeli: No odotitko muuta kuin totuuden?
Minä: En taaskaan. Mut joskus saa valehella
Oraakkeli: Ei, ei ja vielä kerran kyllä!
Minä: Hienoo että oot samaa mieltä
Oraakkeli: Joo nyt oon iskussa!
Minä: Kuulostaa hyvältä
Oraakkeli: Typoiliksä jotain, emmä tajua.
Minä: Jes, sä puhut slangii
Oraakkeli: Korkeammat tahot ovat päättäneet: ei.
Minä: No voi dämn. Mut kiva kun sä ymmärrät mua
Oraakkeli: Kukahan se täällä on se joka ei tajua, mä kysyn vaan.
Minä: Heh, aivan
Oraakkeli: :) oliko kysyttävää?
Minä: Ei, siks mä meinasinkin täs jo lähteä
Oraakkeli: Olen varma siitä, jos annat asioiden jatkua näin.
Minä: Thänks dyyd. Niin et kai sit täytyy lähtee kun sä kuitenkin oot mua häätämäs
Oraakkeli: Ole hyvä.
Minä: No voi jes. Nähään taas
Oraakkeli: Right..
Minä: Ei sit
Oraakkeli: Varmasti!
Minä: Joo
Oraakkeli: OK.
Minä: Noni, moikka
Oraakkeli: Moi moi!