Kärsin ihan hirveestä mahataudista. Tai no eilen oli pahin vaihe. No, kroppa on kyllä tullut tyhjennettyä kaikesta paskasta ihan viimosiaan myöten, että kuvastakoon se kaikesta huonosta eroon pääsyä. Yhestä pahasta ei toki pääse eroon, eikä tarttekaan. On se Tauko vaan sellanen mis kodin jälkeen sydän lepää (tai tykyttää) parhaiten. Kävin kiskoo perjantaina huimat kolme colaa ja yhden batteryn. Oli hauskaa, viinan vähäisestä, jokseenkin olemattomasta määrästä huolimatta.
Todistinpa siellä aika, sanoisinko, kiihkeän rakkauskohtauksen. Nam. (GO POTTER GO)
Huomenna meen kirjaamaan itseni ulos sairaalasta ja moikkaan dillekavereita. Tod näk tulee viikolla vierailtua siellä, ihan ettei pääse ikävä tulee. Ja eihän sitä nyt ihan kerta rytinällä voi alkaa kotona olemiseen taas sopeutuu.
Kohta sais bbq-pizzaa, mutta ei taida maha tykätä. Paska tsägä.
Sorry, kun oon dissannu jengiä, enkä jaksanu vastailla tässä. On ollu aika väsyä ja sellasta. Mutta paremmin jo.
Öy Öy.