IRC-Galleria

Assaripäivä takana ja ei uneta.
Minulla on kauheesti ikävä kaikenmoisia ihmisiä. Eniten on ikävä isiä. Aina tulee olemaan. Elämäni ykkösmies!
Sit on ikävä ystäviä, Sarii, Kataa, Ristoo, Yksypyksyä, Maria, eli koko hullua Kuopiodrunxporukkaa sekä Suonenjoen mansikkahuligaaneja. Ja myös TERVOLAISIA.
Ja on ikävä siskoja ja broidia. Siskon kans niit ihanii lihapullahetkiä ja juoruamista. Ja saunailtoja kera parin bissen. Ja tietty sen lapsii, ja olis kiva nähdä sen toisenkin siskon tytär joku kaunis päivä. Ja broidin hauskoja juttuja joille aina saa nauraa vaikka olis kuin paha mieli. On äitiäkin ikävä vaikka se on joskus vaikee sanoa sille ainakaan.
Ja hulluja sukulaisia on ikävä!!!
On ikävä jollain tasolla exää vaikka se nyt on täs hyöriny ja pyöriny koko ajan enemmän ja vähemmän. On ikävä niitä hyviä aikoja, kun syötiin kilpaa lihiksiä Kuopiossa ja hilluttiin mökillä onkimassa ja uimassa. Ja sitä kun laulettiin PF-karaokee päin helvettiä tai tehtiin niin paljon ruokaa jouluna et sil ois ruokkinu koko talon. Mutta asiat ei aina kestä hyvinä. En tiedä?
On ikävä mun entistä Killi-kissaa. Jopa sitä et se kuseskeli joka helvetin nurkkaan. Ja on ikävä niit kymmeniä muitakin kissoja mitä meil on ollu. (kauhea kissakuume)
On ikävä kesää ja lämmintä ja aurinkoo ja mansikoita.
On ikävä sitä kun leikin lapsena niillä vitun perunoilla ja koetin rakentaa takapihalle maailman isoimman talon.
Ja on ikävä sitä kun parhaan lapsuudenystävän kanssa kovisteltiin ala-asteella poikien kanssa futiskentällä ja juotiin alkoholitonta siideriä jos se olis noussu päähän.
On ikävä sitä oloa kun eka kerran oli ihastunut johonkin tosi kovasti seiskaluokalla, ja laitteli sille viestei et sil on hyvä perse!
On ikävä sitä kun kaverien kanssa norkoiltiin KYLÄLLÄ, ja oltiin innoissaan jos päästiin jonkun corollan kyytiin polttaa röökii ja vilkuttelee toisille kavereille et hei mä oon jonkun vanhemman kundin kyydissä!
On ikävä sitä kun piti vajaa 16 vuotiaana ekan oman opiskelijaluukun avainta kädessä ja tunsi et on niin helvetin aikuinen.
On ikävä sitä kun ammattikoulun työsalissa oltiin tekemättä mitään ja lähdettiin futispubiin juomaan kaljaa kesken tunnin. (ja väärillä henkkareilla)
Kaikkia hillittömiä Kuopiobileitä ja sekoiluja, ja outoja suhteita.
On ikävä sitä päivää kun muutti stadiin upeaan kämppään Krunikkaan, tosin miehen luo, mutta on ikävä sitä kämppää SIIS.
Ja on ikävä sitä päivää kun lensin siitä kämpästä ulos, ja menin ensi kertaa roskapankkiin. =)
Toivottavasti näkisin ikävöimiäni ihmisiä pian ja onneksi elämässä tulee koko ajan lisää tapahtumia mitä muistella... hyviä ja huonoja. Sellaista se on.

P.S. No on mulla ihan snadisti ikävä sellasta yhtä poikaa jonka säikytin jonnekkin peikkovuorille. Shit happens, mutta onneksi mulla on tärkeä ystäväni shitsalmonsnake. Sitäkin on vähän ikävä kun se jo nukkuu tuossa.