IRC-Galleria

You know, sometimes you just need to come to the place where you are all alone...
No friends, no family agreeing with you.. not even your best friend or spouse.
That is the place when you may feel yourself rejected or disappointed,
but as a matter of fact you are not alone. The greatest Comforter is by your side.

Sometimes you just need to stand alone, keep your statement even though others would be against you. You need to hold fast what God says about Himself, what He says about you. That is the time, when Holy Spirit in you speaks louder than people. In that place you realize that people may let you down, you get hurt sometimes, but Jesus is always there for you. He will never turn away from you - whether you are right or wrong. He will show you the right way. There is only one question He needs you to answer: "Do you want?"

You don't have to feel ashamed or confused, you can have peace in your heart... even the times when you feel hurted, you can let the Spirit of God calm you down. Let Him quiet your soul, take the pain away, with His unfailing love.

Then you understand your life is not dependent on people but on God. He will never disappoint you, His love never fails. He will never get tired of you. He always wants you. He always accepts you. He loves you and wants to take good care of you. You are His treasure.

You can appreciate yourself as God the Father does. Father looks at you - and He sees Jesus Chirst. Don't dwell in you failures, in your past or in the bad things and words people have said to you. Get over them, let the Holy Spirit lift you up. He is able to heal every wound you have in your soul. Jesus already paid the price of your sins - and others too. You can forgive yourself - and others, because He is already forgiven our sins. His blood that was shed on the cross is an everlasting evidence of His love and grace for us.

Be sold out for Jesus, depend on Him. His arms are strong and He will carry you.

Kyllä - niin se menee.

Rakastan kirjottamista, erityisesti sillon kun sitä tekstiä on työstetty kokonainen päivä ja sitten huomaa että kello 10 jälkeen koneelle ei olekaan tallentunut mitään.

Ai en ymmärrä mitään tietokoneista?
Luulin ymmärtäväni. Mutta se onkin firman kone ja siissehänonaivanerijuttu kuin mun oma. Ja niinpä niin.

Tekis mieli sanoa, ihan vaan jollekin... että SYÖ PÄÄS!

No mitäs siitä, se on vaan opinnäyte. Eihän sen koskaan tarvitse valmiiksi tulla.

Ja mitä vielä?

Ei kannata pettyä ihmisiin, vaikka he eivät tee niin kuin olet itse ajatellut.
Jos tulee kyyniseksi pitää ottaa tauko.
Muuten ei jaksa. Sekin on myönnettävä ja kuuluu asiaan.
Ilman kriisejä ei synny näytelmääkään.

-Asko Sarkola-

Pitkin metsän polkua
rannan viertä
kylmästä huurteisten puiden suojassa
kuljen odottaen auringon säteitä

Puhallan ulos turhia ajatuksia
niitä sanoja joita en tahtoisi muistaa
kuvia joita en tahtoisi nähdä

Hengitän pihkan tuoksua
raikasta ja rauhoittavaa
Kuristavat sanat
sekavat kuvat haihtuvat
haalistuvat

Pitkin polkua
rannan viertä
kysyn kuinka pitkälle
rauha kantaa

Kuulen Ikiaikaisen vastauksen
niin pitkälle kuin polkuja riittää
niin kauas kuin kuljen
niin kauan rauha
RAKKAUS kantaa

Mun kummipoika on maailman paras. Ja se on varmaan aika harvinainen muksu kun mulla on sitä ikävä.

Siis kyllä mä rakastan lapsia mutta ei mulla usein tule niitä ikävä. Paitsi tuota vaaleatukkaista sulosta taapertajaa, jonka kutrit kääntyy niskasta rullalle.

Minä yritin etsiä ja löytää
niin kovasti yritin
sateenkaaren päätä
jonka näkyvistäni kadotin

Liian nopeasti se haalistui
häipyi pois
Minä liian kauan odotin
enää en sitä nähdä vois

Sinne meni Menninkäiseni
jota niin paljon rakastin
sateenkaaren päähän
liian nopein askelin

Vaikka päivänsäde olinkin
en perässä pysynyt
Jäin odottamaan kättäsi
johon olisin tarttunut...

Silitä mun pientä päätä.
Tähän päivään ei järki riitä.

Anna mun juosta
metsän synkkään syleilyyn
taakse tuuheiden
turvallisten puiden.
Anna mun löytää
ne kesän ensi kukkaset
kantaa niitä hellästi kämmenellä
ja unohtaa...
...unohtaa kipu ja kyyneleet.

Anna mun nähdä aurinko,
joka kurkistaa oksien lomasta
ja hyväilee ihoa.
Anna mun tuntea,
että vielä hengitän,
ettei talvi ole kylmällä henkäyksellään
saanut sydäntäni jäätymään.
Anna mun löytää sun kätesi,
pitää kiinni lujasti ja uskoa
etten menetä sua milloinkaan...
...ja ajatella, mun on hyvä tässä.

Teettekö te koskaan mitään pöhlöä ja tavallisesta poikkeavaa?
Siis sinusta poikkeava voi olla toisen normaalielämää... mutta siis teetkö?
Vai tallustatko vaan päivästä toiseen tehden niitä juttuja, jotka on sulle tuttuja?

...minä tein. Jatkoa seuraa.

Jos sä luulet että jaksan
hymyilen ja nauran
sä luulet vaan,
niin luulet vaan.

Ei elämä aina olekaan yhtä elokuvaa, jossa sankarit voittaa ja kruunun saa.