IRC-Galleria

Mä oon vedessä. Virta vie eteenpäin. Jääsirpaleet osuu kasvoihin, jalat kolhiutuvat kiviin. Kylmä vesi kangistaa, ei pysty räpiköimään pinnalle. Vesi keuhkoissa polttaa ja sattuu. Painun pinnan alle enkä saa happea. Pää tuntuu halkeavan, huutaisin jos voisin. Huuto on vain kuplia jotka sekoittuvat kylmään veteen ja häviävät.

Jään kiinni pohjasta törröttävään oksaan, ajattelen hetken että pääsisin takaisin pinnalle. Oksa katkeaa ja jatkan matkaa alavirtaan. Lyön pääni kiveen, tunnen miten veri alkaa valua päästäni ja huulesta joka jäi hampaiden väliin. Maistan veren suussani, en tunne enää veden kylmyyttä.

Leijun jossain pehmeässä ja lämpimässä. Vesi virtaa nenästä keuhkoihin, mutta se ei tunnu pahalle. Hengitän kiivaasti kun tunnen saavani happea, vedän vettä sisääni enkä huomaa ajatuksen pätkivän ja samenevan. Jos katsoisin käsiäni tai jalkojani, näkisin veriset ja kolhiintuneet raajat ja rikkinäiset vaatteet. Mutta onko sen enää väliä, näen jo valoa jossain kaukana. Pystyn haistamaan jotakin makeaa, ehkä hedelmäpuita tai suuria kukkia. Joku ravistaa minua, ja havahdun.

Makaan vihreällä nurmella, katson ympärilleni. En näe ketään, vain puita ja kukkia. Kaikkea verhoaa kultainen valo joka ei tunnu tulevan mistään, se vain on. Nousen ylös ja kävelen lähimmän puun luo, ja otan käteeni suuren maidonvalkoisen kukan. Haistan sitä, ja unohdan ajatukset siitä miten pääsin tänne. Huokaisen ja istun maahan. Nukahdan puuhun nojaten kukka kädessä.