IRC-Galleria

Aikojen alussa oli vain suuri yötaivas, jolla loisti yksi kirkas tähti. Kerran irtosi tähdestä sakara, joka putosi putoamistaan, ja toi pudotessaan maan päälle valon. Sakara putosi maahan, ja maasta hypähti pieni poika, Sakari. Sakarin hiukset olivat yötaivasta tummemmat ja silmät tähteäkin kirkkaammat. Sakari kulki maan päällä, mutta oli kovin yksinäinen. Tähti katsoi Sakaria taivaalta, ja halusi tehdä Sakarin onnelliseksi.

Tähti lähetti säteensä valossa maan päälle kitaran, koska arveli sen ilahduttavan Sakaria. Sakari löysi kitaran, tarttui siihen ja istahti maahan soittamaan. Sakari alkoi soittaa kaunista sävelmää jota oli kuullut pimeyden kuiskivan. Sakari soitti ilonsa ja surunsa, ja pikkuhiljaa hän sai sävelmän elämään.

Aikansa kuljettuaan maan päällä sävel alkoi muuttaa ympäristöään. Iloisesti soitetut sävelet kasvattivat maahan kukkia ja puita, surulliset muovasivat meret ja sadepilvet. Sakarin näppärät sormet soittivat maan päälle iloiset perhoset ja tuulispäänä laukkaavat hevoset.

Sakari soitti monta aikaa ennen kuin soitto vaimeni ja Sakari nosti katseensa kitarastaan. Hän katseli ympärilleen ihmeissään, otti kitaransa ja lähti kulkemaan halki maan katsellen soittonsa jälkiä. Tähti näki Sakarin olevan onnellinen, ja puhalsi tyytyväisenä maa päälle lämpimän tuulen.