Olisin niin paljon onnellisempi jos en tietäisi mitään. Tulee ehkä tosi paha olo kun huomaa että ennen hyvinkin tärkeät ihmiset muuttuu suuntaan josta niitä ei halua enää hakea takaisin. Kaikki tuttu ja turvallinen katoaa ja jää jäljelle vain pohjaton yksinäisyys. Miten voi olla jonkun kaveri jos toinen alkaa tehdä ja hyväksyä kaikkea mitä ennen on vastustettu yhdessä? Tulee mieleen Annan väläytys Mooriassa kun puhuttiin mikä on syntiä. Ainakin tiedän että Annan kanssa olen siitä samaa mieltä, vaikka kuinka tekis mieli rajoja rikkoa on kuitenkin parempi pysyä niden sisäpuolella. Älä sitten sano etten varoittanut.