IRC-Galleria

Kurre Riiviö päätti ilmestyä maailmaan eräänä aurinkoisena iltapäivänä. Jossain vaiheessa näki että hänestä tuli poika.. Perhe oli rikas ja he söivät vain jätteitä. Koulussa hän kiusasi kaikkia, siellä hänelle oltiin kateellisia.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ällöttämään autot, niinpä elannonansaitsemiskeinoksi tuli urheiluautot.

Kurre kehittyi kuudennellakymmenellä varsin dorkaksi. Päähänsä hän sai siniset hiukset, sekä raidalliset silmät.
Ärsyyntymisestä johtuen hän oli erittäin naurettava. Lempiruokaansa pannukakkuja hän sai työskennellen nappulanpainajana.

Kurre ei tupakoi mutta käyttää nuuskaa ollessaan autokaupassa. Alkoholia hän juo kunnes kaatuu.

Hän koppasi itselleen puolison jonka kanssa ei päästetty naimisiin.

Sen pituinen se.

ääääh. en mä osaa, pysty, kykene. haluisin auttaa ja olla tukena mut mitäs kun en osaa?

mun sydäntä särkee, sattuu vaan ja tuntuu pahalle. haluisin palata ajassa taakse päin. miks miks miks???

Mä oon vedessä. Virta vie eteenpäin. Jääsirpaleet osuu kasvoihin, jalat kolhiutuvat kiviin. Kylmä vesi kangistaa, ei pysty räpiköimään pinnalle. Vesi keuhkoissa polttaa ja sattuu. Painun pinnan alle enkä saa happea. Pää tuntuu halkeavan, huutaisin jos voisin. Huuto on vain kuplia jotka sekoittuvat kylmään veteen ja häviävät.

Jään kiinni pohjasta törröttävään oksaan, ajattelen hetken että pääsisin takaisin pinnalle. Oksa katkeaa ja jatkan matkaa alavirtaan. Lyön pääni kiveen, tunnen miten veri alkaa valua päästäni ja huulesta joka jäi hampaiden väliin. Maistan veren suussani, en tunne enää veden kylmyyttä.

Leijun jossain pehmeässä ja lämpimässä. Vesi virtaa nenästä keuhkoihin, mutta se ei tunnu pahalle. Hengitän kiivaasti kun tunnen saavani happea, vedän vettä sisääni enkä huomaa ajatuksen pätkivän ja samenevan. Jos katsoisin käsiäni tai jalkojani, näkisin veriset ja kolhiintuneet raajat ja rikkinäiset vaatteet. Mutta onko sen enää väliä, näen jo valoa jossain kaukana. Pystyn haistamaan jotakin makeaa, ehkä hedelmäpuita tai suuria kukkia. Joku ravistaa minua, ja havahdun.

Makaan vihreällä nurmella, katson ympärilleni. En näe ketään, vain puita ja kukkia. Kaikkea verhoaa kultainen valo joka ei tunnu tulevan mistään, se vain on. Nousen ylös ja kävelen lähimmän puun luo, ja otan käteeni suuren maidonvalkoisen kukan. Haistan sitä, ja unohdan ajatukset siitä miten pääsin tänne. Huokaisen ja istun maahan. Nukahdan puuhun nojaten kukka kädessä.

helinää. aika mukavaa. sekavaa. ihanaa.

plääh.

Mä näin hassua unta. Se oli aika kiva, kun sitä tarpeeks mietin, tuli sellanen ahaa-elämys siitä mitä se tarkotti. Ehkä on sittenkin ihminen johon voin luottaa vaikka se sei aina tunnu siltä. Rakastan<3

jännittävä klinikka reissu. kannatti. "mitä me millään miehillä, mä oon aika hyväjätkä"

plääääh. luntalunta

miks tän piti mennä näin?
miksei kaikki hyvä voi jatkua ikuisesti?
olis mun pitänyt tietää et se oli liian hyvää ollakseen totta,
liian kaunista ja herkkää.
mun oli hyvä olla sun kanssa,
mut ehkä olin liian onnellinen.
sun on jotenkin niin vaikee käsittää et aiheutat riippuvuutta.
ei kai se mun vika oo, vai onko?
mun on sua ikävä.
ehkä mä vaan valitan ja liioittelen asioita,
mut en jaksa elää jos olen ihan yksin.
toiset väittää että elämä jatkuu käskee koittaa selvitä,
mut mitäs jos en selviä?
en voi lakata olemasta, niin ei vaan käy.
haluaisin päästä Isän luo,
johonkin parempaan paikkaan,
johonkin missä ihmisten ei tarvitse rakastaa toisiaan.
rakkaus tappaa.