IRC-Galleria

mitä tietää sekopää...

Hei mä mietin. No en oikeesti. Kuuntelin vaan ääniä pään sisältä. Niin siis että vähänkö olis ihanaa jos joku oikeesti kysyis vaan et miltä susta tuntuu ja sit oikeesti kuuntelis mitä sulla on sanottavaa. Mut ei sellasta kauheesti tapahdu. MUTTA elämä on paljon suurempaa,kun kaikki huutaa: Voo-o-ou, voo-o-oo-oo-ou!


Siis just joo.

ärh. Kuinka voi olla yhtäaikaa onnellinen ja vihainen? No, tuntuis olevan aika helppoa. Tai aika vaikeeta. Ja ärsyttävää. Tekis mieli käyttää pesismailaa.

Hei veikkoset, mä olen jouluviikon sairaalassa. Kiva joululahja.. o.O

Aika häröä. Tuntuu kun olisin jossain aineissa. Toisaalta tosi onnellinen, toisaalta pahoillaan ja surullinen. :/ Ehkä se siitä selkiytyy. Jännään muuten, kuulin tällä viikolla rikon lakia joka viikko. Kiitti Rikala kun pudottelet maan pinnalle.

Hei järkyttävää unohtaa asioita ihan totaalisesti. Onneks on ihmisiä jotka vielä kiskoo mut alas pilvilinnoistani... Leijailen taas.

Kurre Riiviö päätti ilmestyä maailmaan eräänä aurinkoisena iltapäivänä. Jossain vaiheessa näki että hänestä tuli poika.. Perhe oli rikas ja he söivät vain jätteitä. Koulussa hän kiusasi kaikkia, siellä hänelle oltiin kateellisia.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ällöttämään autot, niinpä elannonansaitsemiskeinoksi tuli urheiluautot.

Kurre kehittyi kuudennellakymmenellä varsin dorkaksi. Päähänsä hän sai siniset hiukset, sekä raidalliset silmät.
Ärsyyntymisestä johtuen hän oli erittäin naurettava. Lempiruokaansa pannukakkuja hän sai työskennellen nappulanpainajana.

Kurre ei tupakoi mutta käyttää nuuskaa ollessaan autokaupassa. Alkoholia hän juo kunnes kaatuu.

Hän koppasi itselleen puolison jonka kanssa ei päästetty naimisiin.

Sen pituinen se.

ääääh. en mä osaa, pysty, kykene. haluisin auttaa ja olla tukena mut mitäs kun en osaa?

mun sydäntä särkee, sattuu vaan ja tuntuu pahalle. haluisin palata ajassa taakse päin. miks miks miks???

Mä oon vedessä. Virta vie eteenpäin. Jääsirpaleet osuu kasvoihin, jalat kolhiutuvat kiviin. Kylmä vesi kangistaa, ei pysty räpiköimään pinnalle. Vesi keuhkoissa polttaa ja sattuu. Painun pinnan alle enkä saa happea. Pää tuntuu halkeavan, huutaisin jos voisin. Huuto on vain kuplia jotka sekoittuvat kylmään veteen ja häviävät.

Jään kiinni pohjasta törröttävään oksaan, ajattelen hetken että pääsisin takaisin pinnalle. Oksa katkeaa ja jatkan matkaa alavirtaan. Lyön pääni kiveen, tunnen miten veri alkaa valua päästäni ja huulesta joka jäi hampaiden väliin. Maistan veren suussani, en tunne enää veden kylmyyttä.

Leijun jossain pehmeässä ja lämpimässä. Vesi virtaa nenästä keuhkoihin, mutta se ei tunnu pahalle. Hengitän kiivaasti kun tunnen saavani happea, vedän vettä sisääni enkä huomaa ajatuksen pätkivän ja samenevan. Jos katsoisin käsiäni tai jalkojani, näkisin veriset ja kolhiintuneet raajat ja rikkinäiset vaatteet. Mutta onko sen enää väliä, näen jo valoa jossain kaukana. Pystyn haistamaan jotakin makeaa, ehkä hedelmäpuita tai suuria kukkia. Joku ravistaa minua, ja havahdun.

Makaan vihreällä nurmella, katson ympärilleni. En näe ketään, vain puita ja kukkia. Kaikkea verhoaa kultainen valo joka ei tunnu tulevan mistään, se vain on. Nousen ylös ja kävelen lähimmän puun luo, ja otan käteeni suuren maidonvalkoisen kukan. Haistan sitä, ja unohdan ajatukset siitä miten pääsin tänne. Huokaisen ja istun maahan. Nukahdan puuhun nojaten kukka kädessä.

helinää. aika mukavaa. sekavaa. ihanaa.

plääh.

Mä näin hassua unta. Se oli aika kiva, kun sitä tarpeeks mietin, tuli sellanen ahaa-elämys siitä mitä se tarkotti. Ehkä on sittenkin ihminen johon voin luottaa vaikka se sei aina tunnu siltä. Rakastan<3