IRC-Galleria

Matkani varrel ystävyys suhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niitten annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et jokainen ystävist on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävien käsiin ohjaimis.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tieto,
et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jää taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.


Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonan,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullo puokkiin.
Jos sä muistat, mä kannoin sut jättärilt himaan,
ja sä selitit siin matkal et miten rakastan sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, ni toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaihees mä tyttöihi vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisälle,
se on rakkaut, draama, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.