Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan,
Kun mä tiedän, että tuskin unta saan.
Kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään,
Ikävään vangiksi jään.
Nämä kadut tämän pikkukaupungin
Olen kävellyt mä kerran ennenkin
Ja mä kuulen, että aivan yhtä lohduton
Kuin silloin sävel askelteni on.
Hän on nainen vaan,
Mut sydämeni saanut on hän sijoiltaan.
On pakko tunnustaa,
Kuuntele mua: tarvitsen sua.
Rakkaudestaan ken voimansa saa,
Uupumaton sellainen on.
Sen vahvistamaa ei voi nujertaa,
Se kanssani jaa.
Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan,
Kun yksinäisyys ampuu myrkkynuoliaan.
Ne mut tainnuttavat vaan valveuneen sekavaan,
Jotka lopu eivät aamullakaan.
Hän on nainen vaan,
Mut sydämeni saanut on hän sijoiltaan.
On pakko tunnustaa,
Kuuntele mua: tarvitsen sua.
Rakkaudestaan ken voimansa saa,
Uupumaton sellainen on.
Sen vahvistamaa ei voi nujertaa,
Se kanssani jaa.
Rakkaudestaan ken voimansa saa,
Uupumaton sellainen on.
Sen jos menettää, ei hävittävää
Jäljelle jää.
(tarvitsen sua)
Rakkaudestaan ken voimansa saa,
Uupumaton sellainen on.
Sen vahvistamaa ei voi nujertaa,
Se kanssani jaa.
Rakkaudestaan ken voimansa saa,
Uupumaton sellainen on.
Sen jos menettää, ei hävittävää
Jäljelle jää.