Viime päivinä kaikenlainen kauheus ja pahuus on napsahdellut suunnasta jos toisesta päin meikäläisen pläsiä ja tuulenhalkojaa. Se on varsin hämmentävää mutta myös jollain tavalla herättävää ja positiivista, koska mullakin on vihdoin, pitkän tauon jälkeen alkanut heräillä Ajatuksia. Tuntuu siltä, että muutaman vuoden mittainen, peruskoulun loppumisesta alkanut kyyninen, omahyväinen idioottikausi on hiljalleen väistymässä. Ehkä alan hiljalleen uudestaan kiinnittää huomiota myös muihin asioihin kuin vain itseeni. Ehkä meikäläisestä voi tulla osa muutosta. Ehkä en melkein oksenna, kun huomaan ajattelevani tosissani naiivia mahdollisuutta siihen, että maailmasta vois tulla parempi paikka.
No ok, vähän oksettaa jo. Mut vaikka muutos olis hidasta, se voi silti tapahtua.
---
Kuva ei oikeastaan liity mihinkään. Löydettiin Mummin kanssa Mäntyharjun kierrätyskeskuksesta mahollisesti maailman söpöin nojatuoli 15 eurolla. Kun pidettiin sitä ulkona tuulettumassa, pojat keksi sen ja mielsivät sen omakseen. Cuteness overload ainaki meikäläiselle! Rakastan noita pieniä höpönpöppöjä. Ihan kuollakseni.