IRC-Galleria

Kuinka suuri ero on siinä että "uskoo" jumalaan ja asioitten sitä kautta järjestyvän, tai usko siihen että elämä voittaa? Tarkoitan sitä että jos se "usko" luo pohjan sille että ihminen jaksaa jatkaa surkeaa elämäänsä ja taistelua arkea vastaan, lienee ihan sama mihin ihminen uskoo. Niin kauan kun ei luo itselleen mielikuvia maailmasta jota ei ole... Astrologiaan "uskovat" eivät eroa perinteisistä uskovista juuri mitenkään, loppujen lopuksi. Uskovaiset uskovat näkevänsä Jumalan teot normaalissa elämässä ja todistavat itselleen siten molempiin suuntiin Jumalan ja sen teot tosiksi. Samalla tavalla toimii astrologiaan uskova ihminen, hän totee kartoista etu/jälkikäteen tapahtuneen ja luo siitä merkityksen joka sopii hänen maailmaansa. Se kuinka suurta todellisuutta kummankaan ihmisryhmään kuuluvan ihmisen havainnot maailmasta todistavat ei sinänsä ole merkitystä. Kyse on kuitenkin "uskosta". Siinä vaiheessa mikä tahansa usko alkaa mennä perseelleen kun se ottaa suorat ohjenuorat käsiinsä.

Toivo on mielestäni rinnastettavissa positiiviseen asenteeseen. Positiivinen asenne elämässä auttaa menestymään ja joittenkin tutkimusten mukaan myös pidentää ihmisen elämää. Toivo on ikäänkuin asioitten tila, mutka tulevaisuudessa jonka taakse voi melkein nähdä. Niin kauan kun yrittää nähdä ja aavistella sinne mutkan taakse, ihminen jaksaa yrittää ja unohtaa sen hetkisen asioitten huonomman tilan. Ja varmaahan se on että mikään ei ole elämässä varmaa paitsi se että kaikki on epävarmaa. Jos elämässä ei ole toivoa, ikäänkuin ajatusta siitä että kaikki voisi olla paremmin, miksi kukaan edes yrittäisi? Koska mikään ei ole ikinä varmaa, vaikka mitä tekisit, mitä tahansa voi sattua sinusta riippumattomista syistä. Toivo on se polttoaine jolla teot kulkevat. Haave tai unelma on se mitä kohti suunnistetaan

Rakkaus voi saada ihmisen järjen sumentumaan, mutta samalla tavalla se voi kirkastaa ihmisen elämän. Ajatus sielunkumppanista on vänkä, olenkin ajatellut tutkia mitä ihmettä tuon sanan taakse oikein piilee. Ajatus kemioista ihmisten takana on vielä hauskempi, feromoneista lähtien...

Suhde ei ole tila joka toimii tai ei toimi. KAIKKI joutuvat tekemään sen eteen töitä, ja mitä paremmat sosiaaliset taidot ihmisillä on sitä helpompaa tuo työ on. Se on näkymätöntä työtä ja yleensä sitä työtä ajaa parisuhteissa nainen. Monesti mies ei edes ymmärrä tekevänsä työtä parisuhteen eteen sillä nainen saa joskus miehen tekemään sen kivuttomasti ja vaivatta. Joskus toinen ei halua joustaa ja jakaa elämää, ja sillä tavalla suhde ei voi ikinä toimia. Kyse ei ole siitä että kummankaan pitäisi luopua mistään elämässään vaan antaa enemmän tilaa toisen asioille siinä. Jotkut miehet mussuttavat että nainen muutti tämän "toiseksi mieheksi" ja sitten en kelvannutkaan enää. Vittu mitä nyhveröitä.

Suhteen kylläkin voi antaa ajautua tilaan jossa mikään ei enää sitä pelasta. Ei usko, toivo eikä edes rakkaus. Kaikkia menneisyyden mutkia ei voi oikoa jälkeenpäin. Tärkeintä ei siis ole usko, eikä toivo eikä edes rakkauskaan. Tärkeintä on nykyhetki ja valintamme siinä.