Tuli sitten nukuttua tuossa yks päivä kokonaan pois. 26 tuntia sikiöasennossa sängynpohjalla. Kumma homma kun tuntuu että nukuttaa vaan ja mitään ei saa tehtyä. Se on tämä kevät vissiin. Pitäs olla reipas olo ja blahblah. Kuka muka sanoo että pitää olla keväällä mukavaa ja pirteänä? Paskapuhetta. En jaksa leikkiä pirteää enkä mukavaa. Jos ahistaa niin jaan sen mielelläni kyllä muitten kanssa, mitä kyseenalaisemmilla tavoilla tahansa.
Taitaa olla vaan niin että pitää alkaa hakia jotain sisältöä elämään. Mitä ikinä se sitten semmonen onkaan. Perverssiä mutta jos vaikka alkais siivoamaan, taas. Turhaa, kaikki on turhaa. Murehdin eilistä ja pelkään huomista. Nykyhetki menee haaveillessa ja elellessä oman pään sisäisissä fantasia maailmoissa. Pilvilinnoista tippuminen tekee kipeää, mutta onpahan sitten vakaata maata mistä taas ponnistaa. Pohjaltahan ei pääse kuin ylöspäin. Paitsi jos sattuu omaamaan lapion ja järkkymättömän tahdon päästä vielä syvemmälle.
On se jännää, illuusio todellisuudesta... se on mielenkiintoista...