IRC-Galleria

Tapahtuvan salan matka kauemmas alkaa.
Nähdään kukoistusta maailman punotuista arvoista. Viinipuu astuu varjosta.
Aurinko voi alkaa paistamaan.

Kusiset maat ja mannut tampataan uudestaan,
mukanaan se tuo oudon mukavan pannan, mikä pitää myös jatkossa.

On se vitunmoinen saatana, mikä jättää taas paskaisia patoutumia sen suuremmin ajattelematta.
Vitun kuu.

Enää ei taskut lampuissa auta, enää ei varma askelma itsevarmuudesta kanna,
täytyy puristaa lujempaa, niin voimattoman ihon kostuessa illan harmaasta sumusta rauhassa.

Taas kun se paistaa, juostaan lujempaa, pajunvarsien repimän maan puolella.
Ehkä sitten keritään mäkeen ennen sumun ajanjaksoa,
sitä vitun kuuta.

Kaikesta huolimatta on hirveän mukavaa koskea sinun ihoa.