IRC-Galleria

http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2361

Yhä edelleen voi Gloomy Grimin vaeltavan suuressa tuntemattomuudessa, sillä puhuttiinpa edellisestä albumista tai vaikkapa ihan viime aikaisista keikoista, eivät katseet tunnu kääntyvän bändiä kohti millään. Edellisen albumin kohdalla oli viimeistään pakko tarkistaa, mihin tämä pitkään omaa juttuaan työstänyt kotoinen black-metal joukko kykenee ja tuloksena oli sen luokan jäykistelyä, ettei Gloomy Grimin pariin tehnyt mieli ihan äkkiä palata uudelleen. Nyt kolmetoista vuotta bändin perustamisen jälkeen Gloomy Grim on kuitenkin päättänyt jatkaa edelleen tinkimätöntä linjaansa kauhuelokuvamaisilla tunnelmilla kyllästetyn black-metallinsa kanssa ja mitä ilmeisimmin bändin viides albumi tarjoaa jopa jonkinlaisen teeman. Sen enempää tähän teemaan syventymättä Under the Spell of the Unlightiin tartuttaessa sietää vain toivoa, ettei tulos ole edellisen albumin kaltainen.

Olipa edellisen albumin, The Grand Hammeringin, jälkeen tapahtunut mitä tahansa, on kuin onkin Gloomy Grim ihan eri luokan tapaus nyt Under the Spell of the Unlightilla. 50-minuuttiselle albumille on todellakin koottu jonkinlainen tarina, sillä myös musiikki noudattelee vahvasti vastaavaa draaman kaarta ja monet kappaleet onkin miksattu yhteen tämän ajatuksen tukemiselle, jolloin Gloomy Grimin kauhuelokuvamainen tunnelma pääsee monin paikoin hienosti oikeuksiinsa. Gloomy Grim on edelleen parhaimmillaan juuri silloin, kun se yhdistelee keskiraskasta black-metalliaan koskettimiin kaikkein voimakkaimmilla tunnelmillaan, kun taas riisutummassa muodossaan hieman perinteisempään sointiin luottaessaan Gloomy Grimin tutut puutteet riffeissä ja ilkeydessä tulevat vastaan. Under the Spell of the Unlightilla bändi on kuitenkin onnistunut tuomaan yhteen sen verran paljon tätä parempaa ja tunnelmallisempaa puoltaan, etteivät edes tavanomaiset black-metallisuudet tai Agathonin hieman tasapaksut korinat haittaa.

Halusipa Gloomy Grimia yhdistellä sinne teatraalisemman black-metallin puolelle miten vähän tahansa, vaikuttaisi Under the Spell of the Nightin perusteella juuri tunnelman ja teeman yhtenäisyys vaikuttavan bändiin sen verran paljon, että tulokset puhuvat puolestaan. Under the Spell of the Unlight viehättääkin kaikkein eniten juuri Gloomy Grimin kauhuelokuvamaisen tunnelman puolesta, minkä ansiosta koko albumin kuuntelee varsinkin aluksi oikein mielellään kokonaisuudessaan. Epätasaisuuksia paljastuu kuitenkin lopulta melko paljon ja albumin parhaiksi osiksi nousevat May, July, October, December ja February, joilla Gloomy Grimin raaka äärimetalli ja elokuvamaisimmat sinfoniset puolet löytävät parhaiten tasapainonsa. Vaikka sitä kuuluisaa pyörää ei aina olekaan tarpeen keksiä uudelleen, löytyy myös Under the Spell of the Unlightilta melko paljon sitä tasapaksumpaa ja tunnelmattomampaa antia, jolloin selvä tiivistäminen tai koko tunnelman loppuun asti vieminen olisi ollut enemmän kuin suotavaa kaikin puolin.

Gloomy Grimin työstämän black-metallilta kalskahtavan elokuvamaisen metallin takia bändi tullaan varmasti yhdistelemään aina Cradle of Filthin suuntaan, mutta parhaimmillaan Under the Spell of the Unlight tuo mieleen jopa King Diamondmaisia tunnelmia, mikä ei ole tietenkään koskaan huono asia. Gloomy Grim ei ole päässyt vaikkapa The Grand Hammeringiin verrattuna täysin eroon siitä voimattomasta ja geneerisestä keskiraskaasta black-metallistaan, joka ei herätä hirvittävän paljon tunteita tällaisella keskilinjalla, mutta samalla Under the Spell of the Unlight vie kokonaisuudessa nimenomaan teemallaan ja tunnelmallaan Gloomy Grimia kauaksi edellisestä albumistaan. Jos bändi uskaltaisi viedä vielä koko elokuvamaisuutensa loppuun saakka, laajentaisi hieman sovituksiaan ja löytäisi myös sen primitiivisimmän puolensa, voisi tuloksena olla hyvinkin pahaperseistä jälkeä.

http://www.milliondollarbeggars.com/

http://www.myspace.com/milliondollarbeggars

http://www.shadowworld.fi/index.php?page=albums&album=1211971055

Pakko lähtee hakee MM tallilta, ku jätin sen kuivumaan. Katon kerkesin maalata just ennen ku rupes satamaan. Pääsee vähä jo testaamaan toimiiko mun uljas 3:n akun systeemi, tai lähinnä kauanko soi popit ja muut vehkeet niillä. Tottakaihan se toimii... Ja sitte aamusta pääsee taas heti. Hienoo, ku on rupeltamista. Rupeltaminen on parasta.

Niin tiukka, että netti kaatu mulla. Arvuuttelijoiden määrä hipoi miljoonia. Noh, tulos on tämä:
Myrial & Tutum olivat kummatkin oikeassa. Ekalla yrittämällä ei mennyt. 7 vikaa: Toinen vilkku pimee, ohjaus liika jäykkä (ei o mun vika jos katsastusmies on heikko), etujarrut puolti, valot suunnattu liika alas, takajousipakan kiinnike irti ja 2 jotain muuta pientä. Muutaman tunnin ruplu ja takas. Voitto kotiin. Tosin valitti vielä ohjauksesta ja rupes vielä nihkeilemään, että kytkinkin on liika jäykkä. Salille koko äijä! Nyt sitte on mobiilikoti taas liikkellä. Yks mikä kyllä vituttaa on se, että ei oo leimaa ku 31.10 asti. Ne homo säännöt menee jotenki sillei. Musta se pitäis olla siitä päivästä lähtien ku leimaat ni se vuosi. Etenki ku on tää uus hieno väliaikainen liikenteestäpoisto systeemi, josta maksetaan 10,20€, kumpaankiin suuntaan. Saatana. Ei maha mitään. Huomenna alkaa sisustan laittelu. Tulee Xbox ja telsu ja maalausta sisältä. Korin vedin jo peltikattomaalilla ja telalla. Hyvä tuli. Liekitkin on tekeillä, ehkä jo ens vkl. Tulee varmaan suomen pimpatuin 508. Tai luulen niin. Ei kukaan muu voi olla niin dille ku mä. Kuvia tulee heti kun saan taas kameran, luuri mierossa. Aikataulut pukkaa päälle, kylkiki viel kippee, mut Ruotsia kohti mennään.

Menikö Matkamörskä läpi leimasta? Voittaja/voittajat saavat palkinnoksi kyydityksen/ei kyyditystä, riippuen siitä, kuinka kävi. Jännitys tiihenee. Kilpailu päättyy tänään klo 22.30. Saatana ku ei voi ite osallistua, on niin kutkuttava skaba.

Kohta katotaan mikä on Matakamörskän Tuomio. Kai sen lähettävä nyt jonottamaan konttorille. Paskinta tässä on se, että 5.6 pitäis lähteä sinne Norrtäljeen. Jos ei mee läpi ja löytyy jotain isompaa, niin tulee kävelyreissu. Kun ei ois oikein varaa sijotella tohonkaan nyt. 6.6 on muuten mun synttärit. Ruvetkaa keräämään kolehtia mulle. Tai ostakaa ees levy. Imekää kullia tai jotai. Vaihtoehtoja löytyy.

Täältä: http://www.levykauppax.fi/artist/gloomy_grim/under_the_spell_of_the_unlight/

Ja multa suoraan, 16€, posteineen.

"Nettisinkku" täällä: http:www.myspace.com/agathon666

http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=7608

Tutustuin Gloomy Grimiin kokonaisen albumin voimin vuonna 2000, jolloin bändi oli juuri julkaissut Life?-nimeä kantavan uutukaisensa. Kyseinen levy osoittautui kuitenkin pettymykseksi, eikä sitä enää vuosiin ole löytynyt minun levyhyllystäni. Lukuisista muistakin yhteyksistä tutun Agathonin johdattama Gloomy Grim tuli leimattua jämäluokan sinfo/kauhu-bläkkikseksi. Siksi onkin yllättävää, kuinka toimivaksi tavaraksi Under the Spell of the Unlight -lätty parhaimmillaan nousee. Melko lailla nappiin osunut soundipolitiikka tuo esiin Gloomy Grimin kauhuestetiikalla vuoratun iskevyyden, joka ei tyylillisesti ole äärettömän kaukana alan suurimpien nimien - Dimmu Borgirin ja Cradle of Filthin - viimeaikaisista tuotoksista. Ja tämän sanon täysin positiivisena kommenttina.

Vaikka mistään erityisen omaperäisestä tuotoksesta ei voidakaan puhua, sisältää 53-minuuttinen levy melko sopivasti variaatiota, jos mietitään tempoja ja riffejä. Tunnelma on varsin linjakas, jos nyt myös himpun verran vaarattoman oloinen. Kuten suoraviivaisesti käynnistyvä nelosraita kuitenkin alkuriffin jälkeen hidastuessaan osoittaa, on Gloomy Grim useimmiten parhaillaan nimenomaan vähemmän kiivaassa tempossa etenevissä teemoissa. Myös Agathonin kurlutukset sopivat parhaiten hiukan hitaampiin osioihin. Viitosraidan kaltaiset, tunnelmanluontiin pyrkivät väliraidat uppoavat puolestaan kokonaisuuteen kenties turhankin huomaamattomiksi osasiksi. Samassa huomaa, että levy on kenties paisunut parin biisin verran turhan mittavaksi kokonaisuudeksi.

Vaikken läheskään kaikkia Gloomy Grim -levyjä ole kokonaisuudessaan kuullutkaan, uskaltaisin väittää Under the Spell of the Unlightin olevan bändin tähänastisista tuotoksista paras sekä yksittäisten riffien, biisien että etenkin sovitusten tasolla. Syntikkaorkestraatiot ovat ajoittain juuri sopivan taiteellisia ja omituisia, mutteivät toisaalta harhaudu itsetarkoitukselliseksi hullutteluksi. Siinä missä muistan Life?:n olleen soundeiltaan yksipuolinen ja sovituksiltaan väärällä tavalla kulmikas albumi, on Under the Spell of the Unlightia helppo kuvailla soundeiltaan purevaksi ja sovituksiltaan rullaavaksi kokonaisuudeksi.

Todennäköisesti Under the Spell of the Unlight ei kuitenkaan tule vierailemaan soittimessani erityisen tiuhaan. Siitä huolimatta sanoisin, että tällä levyllä Gloomy Grim ansaitsee löytää reilusti lisää kuuntelijoita sellaisten ihmisten parista, joiden korviin Dimmu Borgirin tai Cradle of Filthin viimeaikaiset tekeleet ovat alkaneet kuulostaa pahasti muovisilta ja väkinäisiltä. Gloomy Grim tuntuisi olevan menossa ehdottomasti oikeaan suuntaan.

Antti Korpinen, 26.05.2008

Pitäsköhän siirtyä. Tänään tuli laput kertyneestä työeläkkeen määrästä. Jos ny jäisin, saisin 49€/kk. Iha hyvin. Tarvii harkita. Huomenna Matkamörskän leima. Pelottaa. Teoriassa ei pitäis olla mitään, mutta saapi nähä mitä sanoo herra katsastusherra.

Jos sais sen leimasta, ni sittenhä voisin siirtyä eläkkeelle. Ajaisin Matkamörden vaikka Thaimaaseen. Hyvin siellä 49:llä pärjäis. Siellä vaa lekottelis palmujen katveessa. Matkis vois toimia mun officena, jos sais vaikka lisätienestejä viihdyttämällä mummoja.