IRC-Galleria

http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2361

Yhä edelleen voi Gloomy Grimin vaeltavan suuressa tuntemattomuudessa, sillä puhuttiinpa edellisestä albumista tai vaikkapa ihan viime aikaisista keikoista, eivät katseet tunnu kääntyvän bändiä kohti millään. Edellisen albumin kohdalla oli viimeistään pakko tarkistaa, mihin tämä pitkään omaa juttuaan työstänyt kotoinen black-metal joukko kykenee ja tuloksena oli sen luokan jäykistelyä, ettei Gloomy Grimin pariin tehnyt mieli ihan äkkiä palata uudelleen. Nyt kolmetoista vuotta bändin perustamisen jälkeen Gloomy Grim on kuitenkin päättänyt jatkaa edelleen tinkimätöntä linjaansa kauhuelokuvamaisilla tunnelmilla kyllästetyn black-metallinsa kanssa ja mitä ilmeisimmin bändin viides albumi tarjoaa jopa jonkinlaisen teeman. Sen enempää tähän teemaan syventymättä Under the Spell of the Unlightiin tartuttaessa sietää vain toivoa, ettei tulos ole edellisen albumin kaltainen.

Olipa edellisen albumin, The Grand Hammeringin, jälkeen tapahtunut mitä tahansa, on kuin onkin Gloomy Grim ihan eri luokan tapaus nyt Under the Spell of the Unlightilla. 50-minuuttiselle albumille on todellakin koottu jonkinlainen tarina, sillä myös musiikki noudattelee vahvasti vastaavaa draaman kaarta ja monet kappaleet onkin miksattu yhteen tämän ajatuksen tukemiselle, jolloin Gloomy Grimin kauhuelokuvamainen tunnelma pääsee monin paikoin hienosti oikeuksiinsa. Gloomy Grim on edelleen parhaimmillaan juuri silloin, kun se yhdistelee keskiraskasta black-metalliaan koskettimiin kaikkein voimakkaimmilla tunnelmillaan, kun taas riisutummassa muodossaan hieman perinteisempään sointiin luottaessaan Gloomy Grimin tutut puutteet riffeissä ja ilkeydessä tulevat vastaan. Under the Spell of the Unlightilla bändi on kuitenkin onnistunut tuomaan yhteen sen verran paljon tätä parempaa ja tunnelmallisempaa puoltaan, etteivät edes tavanomaiset black-metallisuudet tai Agathonin hieman tasapaksut korinat haittaa.

Halusipa Gloomy Grimia yhdistellä sinne teatraalisemman black-metallin puolelle miten vähän tahansa, vaikuttaisi Under the Spell of the Nightin perusteella juuri tunnelman ja teeman yhtenäisyys vaikuttavan bändiin sen verran paljon, että tulokset puhuvat puolestaan. Under the Spell of the Unlight viehättääkin kaikkein eniten juuri Gloomy Grimin kauhuelokuvamaisen tunnelman puolesta, minkä ansiosta koko albumin kuuntelee varsinkin aluksi oikein mielellään kokonaisuudessaan. Epätasaisuuksia paljastuu kuitenkin lopulta melko paljon ja albumin parhaiksi osiksi nousevat May, July, October, December ja February, joilla Gloomy Grimin raaka äärimetalli ja elokuvamaisimmat sinfoniset puolet löytävät parhaiten tasapainonsa. Vaikka sitä kuuluisaa pyörää ei aina olekaan tarpeen keksiä uudelleen, löytyy myös Under the Spell of the Unlightilta melko paljon sitä tasapaksumpaa ja tunnelmattomampaa antia, jolloin selvä tiivistäminen tai koko tunnelman loppuun asti vieminen olisi ollut enemmän kuin suotavaa kaikin puolin.

Gloomy Grimin työstämän black-metallilta kalskahtavan elokuvamaisen metallin takia bändi tullaan varmasti yhdistelemään aina Cradle of Filthin suuntaan, mutta parhaimmillaan Under the Spell of the Unlight tuo mieleen jopa King Diamondmaisia tunnelmia, mikä ei ole tietenkään koskaan huono asia. Gloomy Grim ei ole päässyt vaikkapa The Grand Hammeringiin verrattuna täysin eroon siitä voimattomasta ja geneerisestä keskiraskaasta black-metallistaan, joka ei herätä hirvittävän paljon tunteita tällaisella keskilinjalla, mutta samalla Under the Spell of the Unlight vie kokonaisuudessa nimenomaan teemallaan ja tunnelmallaan Gloomy Grimia kauaksi edellisestä albumistaan. Jos bändi uskaltaisi viedä vielä koko elokuvamaisuutensa loppuun saakka, laajentaisi hieman sovituksiaan ja löytäisi myös sen primitiivisimmän puolensa, voisi tuloksena olla hyvinkin pahaperseistä jälkeä.