IRC-Galleria

Oih joi voisikohan minusta olla sellaiseen:) nauraa omille salaisille ajatuksille:)

Tip Tip Tiputtellaan
Rakenettaan palatsi
keskelle tietä
unohetaan se
lennettään kuuhun

Ottetaan raketti suuhun
Viedään siivet kaappiin
uidaan meressä alasti yöhön

Paha mieli.. Kun tuntuu että mun mielipide pilasi yhden tytön tukan, vaikka se on musta nyt niin Rock että ei helvetti!:)

enkelit lentävät öisin taivaalla
välkyttäen siipiään
katsoen lapsiaan alhaalla
suojelen heitä ahdistuksesta
masennuksesta
epätoivosta
vaikeudesta
unettomuudesta
Antaen heille valon toivon
Kirkauden
Rakkauden tulevaan ja huomiseen

tunnelmoin

Katsoin juuri Factory Girl elokuvan. Elokuva kertoi Andy Warholin yhdestä "supertähdestä" Edie Sedgwickistä. Leffa oli taas kovin haikea ja haikeaksi sen varmaan teki se, että se kertoi oikeasta ihmisestä. Elämänkerralliset tarinat ovat minusta aina vain vaikkuttavimpia ja varsinkin jos ne sijoittuu tuonne 60-lukuun. Jotenkin sitä aikaa pidetään niin erilaisena ja sen ajan ihmiset ylistävätkin sitä aikaa, vaikka kuitenkin moni vaikkuttava nuori kuoli jo 27 vuoden ikäisenä. Itsekkin ihannoin tuota aikaa, pistää vaan jotenkin miettimään...Kuvassa ylhäällä Sienna Miller Edice Sedgwickinä ja alhaalla oikea Edie

Minun Pienen olisi pitännyt lähteä hyisenä kylmänä sateisena yönä, Oulun katuja yksin tallaamaan kotiin, ystäväni luota, kun eräät eivät meinaneet saada housujaan jalkoihinsa minun takia. Onneksi olen kuitenkin ihana kaksonen (horoskoopiltani) ja osaan taivuttella ihmiset tekemään tahtoni mukaan asioita, esim uhitella "koskaan ette saa katsoa telsuani jos ette hae minua kotiini mur!" (mitä minulla siis oikeasti ei ole siis jos joku tv-lupatarkastaja lukee tätä,). Pääsin sitten kotiini hyvässä kyydissä, toinen hiukka pahantuulisena ajelehti ja olisi perutaannut päälleni, mutta kun olen niin söpö ja mukava ei mun päälle voi ajaa, toinen tietenkin oli virne päällä koko ajan koska vaan tykkää minun seurastani niin paljon ettei voi olla hymyilemättä mulle. Tähän asiaan ei vaikuta se, että hän oli vasta saannut.
Olen vähän pottu nykyään kun pottuilen vaan menemään, mutta syksyn pimeys ei sovi valon lapselle, joka kuitenkin nauttii kävelyistään silloin kun lehdet ovat vasta putoilemassa ja aurinko paistaa tietyltä kantilta puistossa tai metsässä. Tiedätte mistä puhun tähän aikaan en vaan saa tunnelmaa irtoamaan mihinkään suuntaan....
Mutta tänään katsoin Capoten, jota en ollut aikaisemmin saannut katsottua, tykkäsin leffasta vaikka siitä huokui koko elokuvan ajan tietynlainen haikeus, ja kyllä Phillipi osaa näytellä ja tässä elokuvassa hän oli loistava, vaikka Se hänen ääni ärsytti yli kaiken mutta minkäs teet!!! Saihan se siitä Oscarincin,,, samana vuonna muuten Heath Ledger oli ehdokkaana myöskin Brokeback Mountainin roolistaan... voi sentään.

Päivän aihe nänni.

hämmennän sielusi
oksennan sisimpääsi
kovetan luusi ja hajoitan ne
Rakastan sinut riekaleiksi

Minä ja tyhjyys olemme nyt yhtä.