IRC-Galleria

Tapahtuisipa jotain jännittävää! En tiedä mitä, mutta tämä vuosi on lähtennyt todella tylsästi liikkelle. Ei ole oikein tapahtunnut mitään erikoista. Noh loppu työt, mutta se ei tullut yllätyksenä, koska kyseessä oli määräaikainen työ ja tyylin näitä työkkärin järjestämiä työllistämisjuttuja. Bilettänytkään en ole kunnolla, enkä ole tutustunnut uusiin ihmisiin paljoa ainakaan. Meinasin muuten jättää tänä vuona hakemisen Amk-hon. Sen verran meinaa tuota kolmenkympin ikäkriisiä pukata, että tuntuu että olen opiskeluni opiskellut. Enkä ensimmäistä kertaa tiedäkkään mitä alaa opiskelisin.
Inhottaa, kun olen alkannut järkeillä asioita, elää rahan mukaan enkä fiilisten. Sitä kai kutsutaan aikuistumiseksi. Tahtoisin töihin, jotta se toisi edes jotain tähän tasapaksuun eloon. Masentunnutkaan en ole, mutta en ole oikein iloinenkaan. Sillä tällä hetkellä tuntuu, että sisälläni on jokin tyhjiö, joka tarvitsisi jotain täytettä ja enkä nyt puhu mistään seksistä. Minulla on luovuuden kaipuu, mutta ainoat luovuuden purkaukset ovat jäänneet blogin pitämisen ja lusikan spraymaalaamisen tasolle. Ideoita olisi pää täynnä, mutta ei mitään kunnon inspiraatiota ole toteuttaa niitä. Ennen haaveilin ulkomaille lähdöstä, mutta nyt sekin tuntuu olevan rahasta kiinni, ja eikä nyt jostain syystä ole halujakaan lähteä minnekkään. Nyt luen netistä toisten ihmeellisiä tekemisiä tapahtumia pää täynnä kaipuuta, että voikun minäkin! Ja sitten tuntuu, että facebookin takia ei tule pidettyä oikeasti ihmisiin yhteyttä, että kaikki kirjoittaa kuulumisensa tilapäivitykseen ja niistä tykätään ja komentoidaan vaan silloin jos siinä on jotain todella nasevaa ja ärsyttävää. Sekin paikka tuntuu ahdistavalta aika ajoin. Ja jos rupeat keskustelemaan jollekin niin se häipyy saman tien pois. Hohoijjaa. Tuntuu, että elämän jokaisen osa-alueeseen on katkennut tietynlainen yhteys. En odota rakkauttakaan. Ennen uskoin siihen. Viime vuosi tosin aukaisi silmäni monella tapahtumalla niin rajusti, etten enää usko siihen tippakkaan. Enkä näe parisuhteessa mitään järkeä. AARgh inhottaa nämä omat ajatukset. Voi kun tuntisin jotain älytöntä! Voi kun joku ihminen soitaisi minulle josta en ole kuullut moneen vuoteen! AARGH. kaipaan montaa ihmistä, jotka olivat minulle ennen läheisiä ja jotka inspiroivat minua eri elämän alueella, mutta jotka ovat hävinneet jostain syystä jonnekkin muistoihin vaan. AHDISTAAA! Aargh. Voi kun osaisin selittää, voi kun osaisin itkeä tunteella taas, voi kun osaisin pitää hauskaa, voi kun miettisin aivoni tyhjiksi! Miksi Kaikki on nyt niin voi kun voi kun! Yleensä pistän asioita tapahtumaan mikä nyt sitten hidastaa!??!?!
äshhhhhh. Kaikki on hyvin, mutta onko sittenkään?!?!?

Näkyykö tää jos painaa talenna? EI Vittu :D :D
En ossaaa ! tätä enää q"Orer

Mie sitä sitten taidan käsittää kaikki ihmisten väliset kommuniikaatiot vääärin. En sitten ymmärrä yhtään tätä maailmaa. Huoh.

Ihanaa Joulua jokaiselle :)

Ja Niin elämäni mullistui, kun kuulin etttä Niagran putoukset onkin niagaran putoukset. Hmn my Life is messy right now!!!

Jaksaisiko olla aktiivinen ja värjätä tukkansa vai ei??? siinäpä vasta puluma :D

Nyt, kun kuljen töissä, en jaksa olla netissä niin aktiivisesti, kuin ennen. Blogiani päivittelen, silloin, kun huvittaa ja täällä käväsen vaan ani harvoikseni katsomassa käykö, joku nakkaamassa kuviani kommenteilla. Ei käy. En ole ollut itse aktiivinen nettikävijä ja se näkyy myös muiden osalta. Tuntuu, että elämäni on tyhjetynnyt rahan tienaamisen takia. Töissä on kivaa, mutta jotenkin tuntuu, että olen tyhjää täynnä, eikä minua oikeastaan kiinnostaa mikään samalla mitalla, kun ennen on kiinnostannut.
Mietin myös, että johtuuko tämä ilmiö myöskin siinä, että olen asunnut jo yli vuoden "suurkaupungissa", että minusta suoraan sanottuna on tullut kylmempi ja tunteetomampi muita kohtaan ja itseäni. Tosin niin sanottussa rakkauselossani kohtasin tänä vuonna omaan kokemuspohjaani liian raastavan kolhun, joten saattaa olla, että sen takia, en ole ollut kiinnostunnut kunnolla mistään, mikä eloa kuljettaa eteenpäin. Sillä tulin vahvasti siihen tulokseen, että olen ollut hullu, kun olen uskonnut niin harhaiseen ja ärsyttävään asiaan, kuin rakkaus. Uskon tällä hetkellä vahvasti yksillösyyden kehittämiseen, mikä on tehnyt minusta hieman eraakoivan kaiken suhteen. En biletä samalla mitalla, kuin aikaisemmin, en jaksa shoppailla uusia vaateita kaupasta, koska en ole käyttännyt puolia entisistäkään, mutta kirpputoreilla käynti sentään on säilynnyt samanlailla, kun ennenkin. Mutta siihen on tullut uusi ilmiö, vienkin itsekkin vaateita sinne. Nytkin on lähdössä kaverin mukaan kolme säkkiä turhia ja liian pieniä vaateitta. Tai noh en aivan itse. Mutta mikä minua vaivaa? Syksy? Aikuisuus? Suurkaupungin kylmät tuulet? Sopeutuminen ? Kehittyminen ? Miehistyminen ? Sinkkuna liian kauan? Jotain on meneillään, enkä itse tiedä yhtään, että mitä. Vai olenko yksinkertaisesti katkera, etten koskaan pääse opiskelemaan ammattikorkeaseen sitä mitä tahtoisin ja jään työnorjaksi ilman päämäärää??? Hmn.

James Cameronin uusi elokuva, kiinnostaisi, mutta ne olennot, on niin RUMIA suoraan sanottuna. ETtä en varmaan kestäisi katsoa niitä.. Yhyy. Pyhyy, siinä julisteessa näyttivät kauniilta olennoilta,mutta Trailerissa ei niinkään.

En osaa käyttää tätä Irc-galleriaa enää.. huoh.. Meinasin vahingossa ilmoittaa kaverin yläpidolle kun koitin viattomasti katsoa hänen kuviaan ei NÄIn ei todellakaan näin...

ei silloin jaksa aivot toimia. Ei sitten millään.