Niin se vaan alkoi. Karu arki. Ja uusi työ. Kyllä oli eilen niin jännää,et olin illalla ihan puhkipoikki...:o) Tottakai vielä pieni lisämomentti siitä, että sitten oli junat myöhässä heti ensimmäisenä aamuna...:oD Mutta meni ihan hienosti ja vaikutti mukavalta ja niin edelleen. Oli vaan TOSI outo fiilis melkeen vuoteen yhtäkkiä olla taas siinä tilanteessa et aletaan asiakkaan edessä ährätä jotain kimppua. Mutta kyllähän sekin sujui, jännitti vaan.:o) Mutta luojalle kiitos tähän väliin siitä, että tää loppiainen loi tämmösen pehmeän laskun arkeen.. Huomenna sitten taasen 10-15. Hiphiphurrei.
Ei kai tässä ihmeitä.. Jotenki jäi vähän erikoinen fiilis tosta koko loppu vuodesta, mutta mitäs näistä.:o) Suuren suuret suunnitelmat jäi toteuttamatta, joten ehkä sitten tänä vuonna!:oDD Aina ei voi voittaa. Mutta sen verran kauan oltiin kotoa pois, ettei meinannu löytyä enää lusikoita eikä muita haarukkimia ensimmäisellä nykäsyllä. Äkkiä se totuus unohtuu.
En nyt juuri osaa muutakaan kertoa. Ihanata oli tulla kotiin ja sitä rataa. Poistun nyt kullan kainaloon katsomaan mäkihyppelyä.