Eikö lapselle ole parempi, ettei se koskaan syntyisi kuin se, että hän syntyy perheeseen, jossa häntä ei haluta eikä rakasteta?
Entä kun kaksitoistavuotias tyttö raiskataan ja tulee raskaaksi tästä? Onko se oikein tälle tyttölapselle, että hän joutuu ottamaan vastuuta uudesta elämästä vaikka on itsekin vielä aivan lapsi. Lisänä tietysti, että tuleva vauva muistuttaa tätä lasta kauheasta tapahtumasta, johon hän on itse täysin syytön. Joku voisi sanoa, että vauvan voi sitten antaa adoptoitavaksi/lastenkotiin. Onko se sitten vauvalle hyvä kasvuympäristö, ei ketään tuttua ja turvallista, rakastavaa hahmoa johon turvautua. Siirrellään paikasta toiseen ja voi joutua kokemaan kauheuksia.
Entä kun heroiiniriippuvainen nainen tulee raskaaksi? Onko se lapselle oikein, että hänellä on pahin riippuvuus mitä voi olla sikiöstä asti ja äiti, joka tasapainottelee elämän ja kuoleman rajalla?
Entä yli 40 vuotiaat riskisynnyttäjät? Jos on vaarana, äidin ja lapsen kuolema, eikö abortti ole silloin oikein? Vai pitääkö ottaa se riski, ja jos jokin menee pieleen, mies/nainen menettää rakkaansa ja mahdolliset lapset äitinsä. Onko se sitten oikein?
En hyväksy ns. turhia abortteja, ehkäisy on helppoa ja on omaa tyhmyyttä jos sitä ei käytä. (ehkäisyvälineet eivät tosin ole sataprosenttisia, joten vahinkoja voi sattua)
Jos abortti olisi kielletty, maailmassa olisi monta sataa tuhatta onnetonta lasta enemmän, jotka varmasti toivovat, etteivät olisi koskaan syntyneetkään.
Aborttia täysin vastustavat eivät ole ehkä ajatelleet ihan kaikkea.
ps. Sonja älä vedä mitään palkokasvia nenääs.