IRC-Galleria

For what it's worth, I love you
And what is worse, I really do

Tahdon levätä, tahdon silmät ummistaa
En nousta vähään aikaan
Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
En palaa tähään aikaan

Pyysit vähään
Vähään pyysit tyytymään
Minä pidin lupaukseni
Ja tyydyin vielä vähempään
Ei onni löydy
Siitä, että uutta hamuaa
Vaan siitä, että oppii
Saamastaan nauttimaan

Ohne dich kann ich nicht sein
Ohne dich
Mit dir bin ich auch allein
Ohne dich
Ohne dich zähl ich die Stunden ohne dich
Mit dir stehen die Sekunden
Lohnen nicht

Salkkarit alkaa pian!


=)

Revin itseni irti ja pakenin
Juoksin syvälle metsään
Ja syvään jouduinkin
Oli pakoni toivontäytteinen
Luulin pärjääväni yksin
Vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

Kuu saa valtansa auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Olen yksin ja yksin nyt kai jään
Lieneekö minulle paikkaa
Mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa
En enää haikaile kultaa
Vaan tyydyn hopeaan

Sielut iskee tulta

kan inte bara du gå o dö? du är ju ändå
så jävla ful o äcklig att titta på.
Fuckface..


must ei tykätty siel ;<

Eikö lapselle ole parempi, ettei se koskaan syntyisi kuin se, että hän syntyy perheeseen, jossa häntä ei haluta eikä rakasteta?

Entä kun kaksitoistavuotias tyttö raiskataan ja tulee raskaaksi tästä? Onko se oikein tälle tyttölapselle, että hän joutuu ottamaan vastuuta uudesta elämästä vaikka on itsekin vielä aivan lapsi. Lisänä tietysti, että tuleva vauva muistuttaa tätä lasta kauheasta tapahtumasta, johon hän on itse täysin syytön. Joku voisi sanoa, että vauvan voi sitten antaa adoptoitavaksi/lastenkotiin. Onko se sitten vauvalle hyvä kasvuympäristö, ei ketään tuttua ja turvallista, rakastavaa hahmoa johon turvautua. Siirrellään paikasta toiseen ja voi joutua kokemaan kauheuksia.

Entä kun heroiiniriippuvainen nainen tulee raskaaksi? Onko se lapselle oikein, että hänellä on pahin riippuvuus mitä voi olla sikiöstä asti ja äiti, joka tasapainottelee elämän ja kuoleman rajalla?

Entä yli 40 vuotiaat riskisynnyttäjät? Jos on vaarana, äidin ja lapsen kuolema, eikö abortti ole silloin oikein? Vai pitääkö ottaa se riski, ja jos jokin menee pieleen, mies/nainen menettää rakkaansa ja mahdolliset lapset äitinsä. Onko se sitten oikein?

En hyväksy ns. turhia abortteja, ehkäisy on helppoa ja on omaa tyhmyyttä jos sitä ei käytä. (ehkäisyvälineet eivät tosin ole sataprosenttisia, joten vahinkoja voi sattua)

Jos abortti olisi kielletty, maailmassa olisi monta sataa tuhatta onnetonta lasta enemmän, jotka varmasti toivovat, etteivät olisi koskaan syntyneetkään.

Aborttia täysin vastustavat eivät ole ehkä ajatelleet ihan kaikkea.

ps. Sonja älä vedä mitään palkokasvia nenääs.

jipii juna lähtee kuuden ja puolen tunnin päästä tsukutsuku