IRC-Galleria

Vattu mikä yö taas oli... Pikkuveli lähti illalla 18.00 aikoihin pyöräilemään ja eksyi matkalla Heinolaan, eikä osannut kotiin ennen kuin vasta neljän viiden aikoihin aamusta. Oli vielä kaatunut pihassa ja nukahtanut siihen. Ei ehtinyt ovelle asti. Poliisit sitten noukki sen roskiksien vierestä ja kantoi sisälle taloon.

Kaikki oli olleet todella huolissaan. Äiti ja iskä aloitti illalla soittelun kaikkialle 22.00 aikoihin ja poliiseille soitettiin 23.30 jälkeen. Isovelikin kävi täällä ajamassa ja etsi yhdessä iskän kanssa pururadan ja rannat läpi taskulamppujen kanssa. Jännää oli. Lisäksi nuo soittivat vielä Tuusulaankin miin toiselle isoveljelle, joka tosin ei lähtenyt tänne ajamaan tietyistä syistä, mutta huolissaan hänkin.

Kukaan ei saanut kunnolla nukuttua. Äiti ja iskä lähtivät äsken töihin ja itse lähden parin tunnin sisällä. Myös pikkuveljellä olisi tänään töitä, mutta vanhemmat ja pomo määräsivät jäämään kotiin. Noin 50-100km pyöräreissu yöllä sateessa ja ukkosessa Heinolaan on varsin väsyttävä, voin kuvitella.

Yöllä tuli ajateltua vaikka mitä. En tahdo kirjoittaa tähän kaikkia niitä asioita, joita olisi saattanut tapahtua, mutta olin ihan hirveän huolissani. Kauhean huolissani. Illalla menin nukkumaan äidin viereen, kun hän ei tahtonut olla yksin. Enkä kyllä minäkään. Tuolloin iskä ja isoveikka olivat pihalla etsimässä. Äiti kertoi miten huolissaan oli veljestä. Pyysi myös minulta anteeksi, kun oli huutanut päivällä miille. Kai hänellä oli omantunnontuskia katoamisen takia. Mutta ihan suotta.

Oli kyllä helpotus nähdä pikkuveli elossa ja kunnossa tämän paluun jälkeen. Hieman poika tärisi kylmästä, märästä ja rajusta verensokerin laskusta, mutta kunnossa silti. Etenkin sen jälkeen kun oli saanut kahvia ja syötävää. Suihkukin varmaan piristi. Nyt hän nukkuu alakerrassa vanhempien sängyssä.

Nyt menen itsekin aamupalalle ja ehkä myös suihkuun. Pitää yrittää piristäytyä jotenkin ennen töitä, kun huonosti tuli nukuttua.