ja ikuinen virta lumena sataa.
Lakeudet ainiaan vailla asujaa
tahtoonsa jääkylmä tuuli maan kauniin taivuttaa.
Kaukana viima pilviä ajaa.
Kallioihin suruisat säkeensä kirjoittaa.
Taivas eksyttää väsyneen vaeltajan
,jonka valkoinen tyhjyys lopulta maahan kaataa.
Niin kiroavat jättiläiset jäästä ja kivestä ei tästä kukaan käy.
Vaikka puut tuhkaksi palaisivat.
Vaikka ranta karkaisi veden taa.
Ei tätä maata voi ihminen omistaa