Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla
Oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla
Eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää
Niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänää
Eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu
Koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu
Tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan
Hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa
Taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan
Yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan
Hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä
Ettei paljastaisi oikeaa itseään
Eikä opettajat huomannu kuinka välillä
Tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä
Eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen
Kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen .
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (284)
-
▼
2009 (1806)
- ▶ joulukuu 2009 (66)
- ▶ marraskuu 2009 (247)
- ▶ lokakuu 2009 (76)
- ▶ syyskuu 2009 (146)
- ▶ elokuu 2009 (93)
- ▶ heinäkuu 2009 (140)
- ▶ kesäkuu 2009 (35)
- ▶ toukokuu 2009 (168)
- ▶ huhtikuu 2009 (274)
- ▶ maaliskuu 2009 (182)
- ▶ helmikuu 2009 (216)
- ▶ tammikuu 2009 (163)