Mä otan vastaan sen mitä mulle suodaan
En väistä vastuuta, vaan mä kuljen suoraan
Elämä on kuitenkin bitch kunnes kuollaan...
Must ois aight et muille sois sen rispektin
Ettei tunkeilis tai nurkal kuuntelis salaa
Ettei levittäis huhui, eikä muuntelis sanaa
Ettei huutelis takaa mut myöskään suutelis vapaa
Kaksnaamasuutta ei voi peittää puuterillakaan...
Istun himassa taas iltaa ilman yhtäkään kaverii
Seurana vaan mun kynä ja paperii...
Must on vaan kipeetä et jengillä ei oo omaa päätä
Pari soraääntä ei aiheuttas sotaa täällä
On suotta poraa jäädä, et on kovaa täällä
Kun naivius kostautuu ja iskee kuin mora päähän...