Metsästetään vapautta, jota ei meille vielä ole olemassakaan
odotellaan tulevaisuutta, jota ei näin voi saavuttaa
riisu pois pelkosi, luota minuun kokonaan
jos joskus itket, ei sun tarvii kääntää pois katsettas
helpompaa on kahlittuna, kuin kahlita itseään
onko sulla jäljellä enää mitään menetettävää?
olenko sulle vain sellaista unelmaa, jota jos koskettaa se katoaa?
olenko sulle vain hetki joka ajassa unohtuu?
Sisältä kipu korventaa, muttet anna sille valtaa.
Kuin jääpatsas hiljaa katselet, kun lähtee tutut ihmiset.
Tilalle muuttavat uudet, ei silti silmäsikään värähdä.
Joitakin jo vihaan, osaa voi viel rakastaa.
Joihinkin vaan tuhlasin mun aikaa, mut ei voi menneit muuttaa..
Enkä ehkä tahtoiskaan.
Täältä pienestä vankilasta, sun vapaus näyttää taivaalta,
mut harva osaakaan arvostaa, sitä mitä omistaa.
Enkelin mä tahtoisin kädest pitäen ohjaamaan,
mut jouduin tajuumaan et yksin täällä vaeltaa.
Ehkä joskus pieneks hetkeks matkaseuraa saa,
mut ennenkuin mä huomaankaan, tie meidät erottaa.
Olit mulle joskus enkeli, sen pienen hetken vain.
En tuu sua unohtaa, muistoo vaalin sydämessäin.
jos ottaa liikaa kamaa tulee ns. ouverdous.
Liekkis toit liian lähelle, syttyi hiukset palamaan.
Älä ota tälläkään kertaa, älä myy sun sieluas.
Älä anna sille valtaa, tee itse omat valintas.
*