Sätkynukkehuorat
tahraavat mieleni
likaisilla käsillään.
Pallo heidän jaloissaan
käskee pysähtyä.
Silti,
mustat kyntensä
pureutuvat alitajuntaani.
Viiltävät,
raastavat,
kauniit ajatukseni pois.
Ja jälleen kerran lipsun
sinne mistä ei tulla takaisin.
Anteeksi.