IRC-Galleria

Kolme tyhjää kolapulloa pöydälläni kertovat omaa, surullista tarinaansa.
Elämäni tarina.

On hiljainen talviyö. Hopeinen täysikuu valaisee koskemattoman lumen.

Tunkki Varpunen lahoaa läpimädässä vuoteessaan.
Raatokyrpäset pörräävät Tunkki Varpusen ympärillä, sillä kuten valo houkuttelee yöperhosia, houkuttelee lahoava liha näitä iljettäviä Saatanan välikappaleita.
Madot jatkavat hidasta työtään Tunkki Varpusen ruumiissa.

Aikaa kuluu.

Hieman lisää aikaa kuluu.

On kaunis kesäinen iltapäivä, linnut livertävät puissa. Aurinko paistaa lämmittäen Tunkki Varpusen torpan ja ruumiin.
Aivan yllättäen läpimätä sänky, jolla Tunkki Varpusen lahoava ruumis lepää, romahtaa.
Tunkki varpusen lahoava ruumis muksahtaa lattialle rusahtaen kuvottavasti, litisten.
Mädäntyneet ruumiinnesteet vuotavat lattialle ammottavista haavoista, joissa kuhisee matoja. Kyrpäset säikähtävät tätä äkkinäistä muutosta Tunkki Varpusen ruumiin sijainnissa ja valtava kyrpäsparvi pörähtää ilmaan.

Pian kaikki kuitenkin rauhoittuu, ja Tunkki Varpunen jatkaa itsepintaisen sitkeästi lahoamisharjoituksiaan lattialla.

c8 värinöissä.

Maksu tapahtuu luonnossa.

Harrastan näköjään paljon päiväkirjamerkintöjä joissa aion maksaa luonnossa.
... No, tuskin ihmiset enää jaksavat ihmetellä.

Joku äkkiä hieromaan!
Palkka maksetaan vaikkapa luonnossa.

Sinänsä hassua. Kohta pitää lähteä kouluun.

Kakka maailma, byhyy.

Elämä on naurettavaa.
Hyvällä tavalla.
Mania kolkuttelee ovella.
Kofeiini se miehen tiellä pitää.

Tunkki Varpusen seikkailut


Oli kaunis ja myrskyinen yö. Tunkki Varpunen makasi sängyssään. Ikiunessa, kuten aina kuolemastaan lähtien. Rotat eivät häntä enää häirinneet, sillä rotat eivät syö toista kertaa ruokaa joka saa ne kerran sairastumaan.
Tunkki Varpunen makasi sängyssään.

Onpa myöhä. Menen nukkumaan. Hyvää yötä maailma.