Kuin oisin itselleni tehnyt
oman pienen jatkosodan.
Näin minä mietin suuren nollauksen jälkeen,
kun kuppi oli nurin
tai kaatunut jo kauan sitten,
mutta jonka mehu maistuikin yllättäen hyvältä.
Aikani nuoltuani sitä lattiasta,
huomasin astelleeni sotaan
omaa tasapainoisuuttani vastaan.
Kun hetkessä oli menty laidasta laitaan,
eikä haaveet sen toteutumisesta sitten kuitenkaan
tuntuneet miltään.
Suonette anteeksi aamuisen kolotukseni.
Kas, kun koneen ylikontrolloivat virtapiirit
oli vihdoin katkaistu,
ja varmaan ensikertaa vuosiin,
tuli vastaan kaiken nollaaminen.
Tästä kaikesta nyt päivitän
Sinua
Minua
Meitä
Heitä.
Mutta ennen kaikkea minua.
Sillä vaikka perusvetelyys olisikin syntiä
niin kyllä piru vie teki mieli
olla kerrankin minä, minä, minä..!