IRC-Galleria

Posliinin sileissä poskissa
punien hehkuessa hoet
miten he haluavat sinut

ja sinut, sinut, sinut...


Vaikka aina palan kerrallaan.
Taikka sitten silpottuna nukkena
jolla aina yhden jäsenen jälkeen
on oven välissä raajoja lisää

kunnes kaikki valoilmiöt on kuultu ja nähty
kauheaksi koettu
hajotettu yhteiset ja omat
toisten kokemat.


Ja kaikesta tästä
kasailen talteen palasen perhettäni

ja olen ehkä itsekäs
kun oletan sen kuuluvan vain minulle.

Makunystyröitteni kilpaillessa
varteen kertyneistä grammoista,
jotka ihan liian nopeasti muuttuvat kiloiksi
eikä läheskään yhtä usein
poltetuiksi kaloreiksi.

Elämäni sokerihumalassa
laajenneitten pupillien tähyillessä
pinkkien päivieni hattarapilviä

en usko enkä halua kuulla,
että sokerikoomaan voisi kuolla.

Puheen sammaltaessa rakkaudesta
imelistä happyendeistä,
muut kertovat tarinaa ihmisestä
joka hukkui liian makeisiin
kuorrutuksiinsa.

Monen monituista tervehtijää
eikä suurinta osaa tunnista keneksikään.

Näistä juhlista minä jätin sukkahousut
ihan tarkoituksella pois,
vaikka nielen haluni sanoa,
että uusi tukkasi saa sinut näyttämään ihan lesbolta.

sinä ottaisit sen kuitenkin loukkauksena...


Enkä minä pahalla ketään tai mitään, tässä vain oli ahdettu muutamaan tuntiin
liian monta diipa daapaa.

parin vuoden takainen ehdoton ykköseni:)


amy winehouse -back to black
http://www.youtube.com/watch?v=TJAfLE39ZZ8

nyt sitten sain kirjattua viimeinkin sen kirjallisen reklamaation hyvinkään sairaalaan jotta mitä helvetti se pakkokäännytys oli siellä synnytyksessä??
voi jeesus sitä hetkeä, painajaisissa vieläkin. eli jos sieltä nyt sitten joku ottaisi yhteyttä ja antaisi selityksen sille ilmiölle, missä päivystävät lääkärit ja kätilöt sitten ohittaa mielivaltaisesti synnytystapasuunnitelmat koska omasta mielestään olisi kivempi synnyttää toisin. ja kun potilas ei ole samaa mieltä, niin sitten kiristetään kivunlievityksellä ja lopulta vaan annetaan ajan hoitaa aukeamiset siihen pisteeseen ettei varmana ehdittäisi muuta tekemäänkään.

voi perkele kun pistää vieläkin niin vihaksi että tästä kiukusta ei toivu vaikka kuinka meinaisi höyryjä päästellä ja pyöritää asiaa mielessä niin että on aivot nyrjähtää.

Makunystyröitteni kilpaillessa
varteen kertyneistä grammoista,
jotka ihan liian nopeasti muuttuvat kiloiksi
eikä läheskään yhtä usein
poltetuiksi kaloreiksi.

Elämäni sokerihumalassa
laajenneitten pupillien tähyillessä
pinkkien päivieni hattarapilviä

en usko enkä halua kuulla,
että sokerikoomaan voisi kuolla.

Puheen sammaltaessa rakkaudesta
imelistä happyendeistä,
muut kertovat tarinaa ihmisestä
joka hukkui liian makeisiin
kuorrutuksiinsa.

hehei! tämähän on hauskaa! löytää omien teiniaikojen musiikkia:D!

blood hound gang -I hope you die

http://www.youtube.com/watch?v=kbGSa11yA1c&feature=related

vihdoin tämä suuri tietokonenero löysi youtubesta sen mikä on nimettömänä vanhalla poltetulla levyllä mulla aina autossa soinut:)

http://www.youtube.com/watch?v=mUu_cY8TM5Q

Näissä tiloissa on niin ahdasta,
ettei tänne mahdu kuin pappi ja palju.

Ja se kastevesikin pitäisi jättää oven ulkopuolelle...

Tuollainen sieltä sitten tuli
ja tunnelma on katossa.
Silti malttamattomana ja kriittisenä
alas katsoessa sitä miettii;

miksei tuo maha jo katoa?