En niin mielikuvitukseton ole
tai aivan niin onneton,
että arkeni pyörisi murehtien
tosielämän saippuaoopperaa.
Ja vaikka ympäröin omaa tyhmyyttäni tyhjyyttäni,
en ole niin yksinäinen ollut
vuosien saatossa,
että kaikki tekstini teistä kertoisivat.
Niin moni on tullut ja mennyt.
Olen jäänyt tai jäänyt tulematta,
seurannut suuttumustanne
kun salama on iskenyt väärään puuhun.
Ehkä peräti toivoitte sen osuneen omaanne,
näin teillä olisi oikeus lunnaisiin
jota peritte nyt syyttä suotta.
Mutta minähän olen vain hiljaa
ja odotan uutta myrskyä.>