IRC-Galleria

sinna pipinä taas. hihhei ja kivat on kesät.

tiituli sitten päätti pieraista viisi pentua meirän iloksi:) heihheijaa!

Nukuin niskani nurin
kaipuustani käsiäsi kohtaan,
murtamatta lannerankaani
hekumani huipennuksissa.



jotta huominen häipyisi puuduttavista suunnitelmista
ja hetkelle tulisi aivan erityinen merkitys.

Ja että minä
olisin sinulle se hetkesi.


Vaan tiedämpä tyhmyydestäni huolimatta,
kohta on takaisinmaksun aika
ja aivan tietoisesti
olen päättänyt olla varautumatta siihen.

kirjapainon kanssa tarjous tehty, vielä kun sen kansikuvan jostain keksisi, niin voisi lähtä sitä sitten painattamaan. voi tätä luovuuden tuskaa kun ihte ei nyt kykenisi mihinkään taiteelliseen silimään, pittäisi vain odottaa sitä suurta ahhaa!- elämystä.
joten sitä tässä odotellessa..

minä.. niin. ompas levoton olo.

niin, sitähän minä teen.

en nyt haluaisi miettiä mittään, eikä päätösten teko kuulu tämänhetkiseen kykyyni käsitellä asioita. koko kropallisesti haluaisin kaiken, ja ehkä huomena vasta palasen saan tuostakin.
vaikka käsitys siitä, että jos palasen kerrallaan viepi, voiko sitä koskaan kokonaisuudessaan sitten kasata, on vielä kysseenalainen teoria. ehkä sitä joskus käytännössä kokeilen, tai sitten en.

mieleni niin mieluiten karkaisi tällä hetkellä jonnekkin muuanne, ja muistikin vaipuisi taakseppäin pykälän pari. särkyyn ja kolotukseen helpotusta hakisin, janoni ehkä tyydyttäisin.

vaikka vaikkapa.. nälkä kasvaa syödessä, enkä mie onneton ossaa sitä siististi tehrä. syömistä siis.






sinä tyhmyyteni ilmentymä, ethän koskaan mene pois?

kipu ja kuume jatkuu jatkuu.

ainua kosketukseni sivistykseen oli matka lekuriin uusimaan saikku. ja historiallista sinänsä, normaalin kolomen tunnin odottamisen sijjaan oli saikkupaperit kourassa jo vartin jäläkeen, oho!

oli tuossa toinenkin pikainen kosketus ulkomaalimaan, jotten ihan yksin joutunut koko päivää kykkimään. mutta kylläpäs se hinku seinien sisäpuolelta ulos oisi jo kova. ja kun mieli riepottelee mitenkä sattuu, eikä jalat yhtää levollisemmat ole nyttenkään, vaikka flunssa vähän voimia verottaakin, niin voi tätä eloa ja oloa

ikävä.

mitä, pitikö mun tehä jotain?

Uinu uinu alter egoni.
Sinä minut hulluksi teet
ja taiten tahdon kanssasi taiteilla
niin herkästi viritetyllä nuoralla.

Mahdan olla sellainen monivuotinen sipuli
joka puhkesi kukkaan
vain hetkeä liian aikaisin.

Ja kaiken kauneuden keskeltä
-minä tulen taas!