en nyt haluaisi miettiä mittään, eikä päätösten teko kuulu tämänhetkiseen kykyyni käsitellä asioita. koko kropallisesti haluaisin kaiken, ja ehkä huomena vasta palasen saan tuostakin.
vaikka käsitys siitä, että jos palasen kerrallaan viepi, voiko sitä koskaan kokonaisuudessaan sitten kasata, on vielä kysseenalainen teoria. ehkä sitä joskus käytännössä kokeilen, tai sitten en.
mieleni niin mieluiten karkaisi tällä hetkellä jonnekkin muuanne, ja muistikin vaipuisi taakseppäin pykälän pari. särkyyn ja kolotukseen helpotusta hakisin, janoni ehkä tyydyttäisin.
vaikka vaikkapa.. nälkä kasvaa syödessä, enkä mie onneton ossaa sitä siististi tehrä. syömistä siis.
sinä tyhmyyteni ilmentymä, ethän koskaan mene pois?