IRC-Galleria

kirja tuli tännään painosta ja suoraan kotiovelle kannettuna:)
ah ihanuutta! nyt taas parin vuoden projektin päätös tässä, ja seuraava taas aluillaan, heh.

loppulaskua siis odotellen:)

Mies oli nuorena enemmän
nyt sitä hetkittäin häpeän
nyt minä miestäni kavahdan
Mies oli nuorena parempi
viisas ja kauttaaltaan isompi
nyt sitä tahdo ei näkyä

Onko tuo se sama mies (x6)

Naiseni vartalo herätti
mut joka aamu ja monesti
nyt olen mielummin uninen
Naiseni äänestä halusin
muistaa mä lauseet ja tavutkin
nyt niitä kuulen liikaakin

Onko tuo se sama nainen (x6)

Hiljaisina aamuina
kun herään varhain vuoteesta
saatan oudon tunteen kokea
Tyhjä kohta kohta minussa
ja makuuhuoneen nurkassa
tuntuu muutoksia kaipaavan

Se ei ole maailman helpoin asia
olla nainen suhteessa
Se ei ole maailman helpoin asia
olla mies ja suhteessa

Olla pitkämielinen
ja kiinnostuva
pitää suhde virkeänä
liikuttua
Nähdä suurta rakkautta
aamukahvissa ja
iltapäivisin ruokakaupassa
kun kaksi ihmistä
on yhtä kaukana
kun kassaneidillä on silmä toisesta

No olikos se nyt kumma,
jotta pienen tytön hento mieli saatin varsin hajalle
ihan pienellä kujeella vain,
missä lukittuna oli makkarin oven lisäksi
todistajien sinetöidyt huulet.

Ja aivan satavarmasti tehtiin töitä sen eteen,
miten mielipahan paholaiset saataisiin ulos nurkistaan.
Sullotettua kauniiseen peltipurkkiinsa
jonka äiti voisi takan reunalle laittaa,
koristeeksi suvun voimasta, you know?


Risteäville käsille oli naurettavan helppo
laskea irti kultaiset lampaat,
ja kertoa niistä haarukkamurha-unista,
joista mukamas painajaisia näin.

-Sotaani soiteltiin useilla kielillä.

Valuin sukuni suojiin.
Oman varteni kieroontumisellani,
kostin omat nöyryytykseni.


-Mutta kukaan ei ollut näkemässä,
enkä usko, että ketään edes kiinnostaisi..

Vaikea rakkauteni
vierivää kiveä kohtaan,
joka kaikesta huolimatta
ei koskaan sammaloitunutkaan.

Olen yhtä raastavaa olotilaa päästä varpaisiin,
ja heikkouteni tuota tunnetta kohtaan
on kai suurinta maailmassa
-aina mitattuna kantapäästä lattiaan.

Pitelisin Sinua kai niin kovaa,
kuin kaltaistasi kiveä pidetään
ja pehmeän mättähän lailla
rakentaisin orastavasta olomuodosta
aina luoksesi jatkuvan polun.

Mutta niin vain päädyin minäkin
pyörimään sitä pientä ympyrää,
joka kutistui niin pieneksi,
että tänään kohtasin eilisen
taas jälleen kerran.






Sanonpa vain järkäleeni,
päättyisipä rinne joskus minun luokseni.

minun on ikävä sinua, senkin typerys.

elä ole vihainen.

nyt tarttisi päästä unista eroon. mitähän lie pittäisi tehä kun ei se nuijanukutuskaan auta. ajukopasa nyt liiaksi käsiteltävää, jotta oisi paljon mukavempaa jos yöaikaan saisi vain tuijotella niitä pinkkejä hattarapilviä, ehkä jopa maistaa.

mutta eih.. nähdäämpä sitten painajaisia ja ahistavia unia viikosta toiseen ja yöstä toiseen.

missä olikaan se narikka niille aivoille?

äsköinen siis yritystä saada ajatusta ulos päästä, painamalla otsalohko näppäimistöä vasten.
ei ihan tainnut tuottaa toivottua tulosta, taikka sitten mieleni suoltaa sellaista siansaksaa, jottei ihmekkään että mie olen hukassa tämän ajukoppana kanssa, kun ei sanakirjaa ole saamari!

ikävä! ja siitä tullut kipukohtaus pittää nyt pedissä. enkä jaksa juri nyt mittään. käsikopelolla voipi kokkeilla löytysikö sohvan alta jottain mtsteltavaa, mutta es jääkaapille en nyt jaksa vaivautua.

on tämä turhauttavaa voi keepele..

Olet vaikea.

Siihen olen tullut.



Ja vaikeaa on olla näin,
mutta mahdotonta ilmankaan.
Sillä sinua minä rakastan
ja sillä rakkaudella sinut kasvatan
juuri haluamiisi mittoihin.

Todisteluni päivittäin,
taivun viimein polvilleni
ensikertaa ilman pelkoa rystysistä.

Ja vaikka kipu on läsnä
ja ikävä kroonistunut,
huutoni on vain pieniä rippeitä
mieleni rumpupalikoilta,
jotka sinusta sinfoniaansa kirjaavat.

Elehdin ehkä liikaa,
mutta kerro,
kerro!

Kerro kuinka tarvitsetkaan minua!

tänään maalattiin peltikatto jutan kanssa. ensimmäinen kerta kummallekkin ja tokihan sitä piti kaikki virheet käyrä läpi :) huomenna sen näkkee juokseeko katossa kuinka paljon seeprarantuja vai onko pelekästään laikukas. mie kaadoin tönikän heti kättelyssä ja juosten on pitänyt levitellä jottei ennättäisi kuivua.

maalari maalaa, juu juu, vaan eipä musta ulkokattomaalaria taidakkaan tulla:D

kiitokset jutta sinulle! olit ihana apu!

Varjosi toi valon päivääni,
uutta kulmaa elämääni
joka kaikinpuolin oli täydellisen
epätäydellinen.

Haluni antaa kaikkien huomata,
että salaa olen muutakin
kuin se punatukkainen tyttö.
Ja juuri se,
joka antaa edustusta toisen tehtävissä.


Himoni huomista kohtaan
on päivä päivältä suurempi rakkaani.

Suutele minua kaikkien nähden!