IRC-Galleria

Vielä aikaa sitten,
oisin kuvannut poistamistasi elämästäni
yhden raajan amputaatioksi.

Ja miten niin ruumiin voimissani
pelkäsin rampaisuuttani
jos sellainen päivä koittaisikaan.
Olisin vain vaillinainen,
ja ennen kaikkea hajonnut.


Vaan ompa se ihminenkin
riippuvainen ymmärtämättömyydestään.
Minä olen kuin uudestisyntynyt

yksijalkaisena.







**metaforan yliviljelyä**

Vuosia sitten unohdetusta paperinukkekylästä,
jonka varjot välkkyivät vain
minun työpöydälläni,
tuli tänään vain suttuisa
ja lääkehuuruinen muisto.

Sillä juuri nyt huomasin,
ymmärsin rakentaneeni
yhden suuren muurahaispesän,
jossa yhdessäolo on kuhinaa parhaimmillaan
ja työtä vaatii jokaiselta
jottei lumi tuisku sisään.

Sydänjuuriani myöten
olen ajautunut helpotukseen
näistä selvistä päivistä.




**How can I tell you, I really really love you!

Vääjäämätön kosto
kaukana maailmankatsomuksestani,
(tai ainakaan sen tiedostamisesta..)
saapui leppymätön ote
pieneen kuolevaiseen.

Mureneva käsitys
olevani toinen dioskyyreistä,
(se onnekkaampi)
sai olemassaololle uuden merkityksen.

Pahus..!



Uskon sen olevan oikeutta
siipieni sivalluksista.

Minulle sanottiin,
että tämä on aikaa jolloin ne jyvät
erotellaan akanoista.

Harmikseni olen huomannut,
jotta olen mahtanut kerätä ympärilleni
vain niitä pirun akanoita..

kipu ja kuume on vallannut tämän talon eikä taho päästää ketään pois otteestaan. voi perse, sanon minä. tähän alkaa olla jo melko väsynyt.

eikä kukaan tule käymään.

Miten suuri inhoni onkaan
jopa siihen hetkeen kiteytettynä.
Aikaisemmat haluni kun olet juonut
raakana kurkustasi alas
humaltuen niistä vain astetta liiaksi
minun makuuni.

Miten suuri inhoni onkaan
tähän hetkeen nidottuna.
Miten aiemmin osasit sanoa
kaiken niin ihan erilailla..



"Tuunko mä räplää sua?"

pitikö sen päävesiputken räjähtää justiinsa kun sain edellisen vesivahingon korjauksen hyvälle mallille..?

Minä melkein jo unohdin
miten nopeasti pölyttyy
kultakin.

Hylätyt renkaat liesituulettimen yllä.

Kilisten käypi alkon kassit,
ovella on tungosta.
Minä jätän kengät jalkaan
korokkeilla on etunsa.

Liha näyttää kypsemmältä
kuin alkuillasta.
Boolin myötä moni muuttuu
-mutta minä olen huipussa!


Nips naps napit käy
kun liivit nätisti vilahtaa,
hameen helma kurkottaa
kohti juhlatunnelmaa.


On ilta vasta nuori
kunnes aamu sarastaa,
ja naapurin valituksia voi muistaa
siihen mihin oksentaa.


Olen olen olen jo huima!
Mua kaikki rakastaa!


Äkkiä on vastassa tyhjyys
oksennus omalla rinnalla.


"Miksei kukaan kertonut,
että bileet oli jo ohi..?"

Räävittömyyteni ajoi ahdinkoon.
Uuden testamentin alaslaskuun
kaikilla muinaisilla kielillä,
mitä me hölmöt joskus ymmärsimme.

En ole enää se ihminen
sinua tyydyttämään,
en osaa kokata
-en kykene sikiämään.

Naisesi happani palaksi lihaa,
josta nauttiminen on mahdotonta
ja joka jää hampaittesi väliin viikkokausiksi.


Katkeruutesi maistuu myös,
en ollut lihatiskin tuoreinta antia enää
hetkeen tai toiseen..

Kauppareissunikin karahtivat karikkoon.
Suuttumuksesi olkoon ymmärrettävää.


"Lihatiskiltä,
saisinko kilon pill..."